Rachel
Cusk: ”Ääriviivat”
Kustantamo S&S 2018, 4. painos
207 sivua
Englanninkielinen alkuteos ”Outline”, 2014
Suomentaja Kaisa Kattelus
Kansi Jussi Karjalainen
Kirja on ensimmäinen
osa trilogiasta jonka
seuraavat osat ovat ”Siirtymä” (2017) ja ”Kunnia” (2020)
Romaanitrilogian viimeinen osa ilmestyi juuri,
mutta myöhäisheränneenä aloitan vasta nyt ensimmäisestä
kirjasta ”Ääriviivat”. Kesän aikana sitten kuljen tämän kirjallisen
polun läpi.
Me ihmiset elämme
elämiämme hyvin eri tavoilla. Osa on tunneihmisiä ja osa enemmän havainnoijia ja analysoijia. Samalla
tavalla me tietysti suhtaudumme
kirjoihinkin. Kirjoittajana Rachel Cusk
on tarkkailija ja analysoija. Kirjan aluksi
tuntui siltä, että romaanin
sijasta olen lukemassa selontekoa tai analyysiä.
Onneksi tämä tunne
kuitenkin katoaa hyvin
nopeasti, sillä
tarkkailevasta tyylistä
huolimatta Cusk saa tekstiinsä
lukijaan kiinnostavaa tunnelmaa ja
hän arvioi näkemäänsä ja kuulemaansa hienolla tavalla. Pelkkien havaintojen
sijaan mukana on myös pohdintoja,
mutta jossain määrin niitä tunneihmisen
kaipaamia sykähdyksiä tekstistä aluksi kaipaa.
Heti kirjan alussa on
kiinnostava arvio rahan
vaikutuksesta elämään ja miten se
vieraannuttaa omistajat omaan kuplaansa:
””Raha on oma valtionsa”, hän
sanoi. Vanhempani olivat laivanvarustajia, perheeni liiketoimet olivat
kansainvälisiä, vaikka olimmekin siihen saakka asuneet heidän pienellä
synnynsaarellaan, josta ette ole varmasti ikinä kuullutkaan, vaikka niillä tietymättömillä
onkin suosittuja matkailukohteita.”
…
Mutta kaikkien rikkaiden
tavoin, hän jatkoi, hänen vanhempansa olivat jo aikaa sitten etääntyneet
lähtökohdistaan ja siirtyneet äveriäiden ja merkittävien ihmisten rajattomaan
sfääriin.”
Halusin ottaa esille
tämän lainauksen vain
muistuttaakseni, etteivät Nalle Wahlroosin
ohjeet valtiontalouden hoitoon
ole ohjeita ihmisten, vaan varakkaan
luokan hyväksi.
Tämä on vain esimerkki siitä, että Cusk ei vain kuuntele
muiden tarinoita, vaan
arvioi niiden uskottavuutta
ja sisältöä.
Edetessään kirja paranee koko ajan ja muuttuu
kiinnostavammaksi. Kirjoittajakin tulee entistä enemmän mukaan
ja paljastaa itseään, tunteitaan
ja ajatuksiaan. Täytyykin sanoa, että
kirjoittaja ja kirjasarja on jo
ensimmäisen kirjan perusteella
maineensa ansainnut. En oikein
malttaisi odottaa, että pääsen
seuraavan osan kimppuun.
Kirjan ensimmäisessä
osassa pohditaan paljon avioeroja ja niihin
johtaneita syitä. Ehkä siihen on
syynä myös kirjoittajan
omat kokemukset. Kiinnostava näkemys on, että pari katsoo todellisuutta
ennakko-odotuslinssien läpi.
”…Kun ajattelen tuota hetkeä
edeltäneitä aikoja, varsinkin avioliittovuosia, minusta tuntuu kuin vaimoni
ja minä olisimme katsoneet
maailmaa pitkän ennakko-odotuslinssin läpi, pysytelleet koskemattomissa,
loitolla ympäröivästä maailmasta, ja tuo välimatka soi meille turvaa mutta
antoi myös tilaa harhakuvitelmille. Luulen ettemme koskaan oivaltaneet
näkemiemme asioiden todellista luonnetta eivätkä ne koskaan uhanneet vaikuttaa
meihin toden teolla, me vain tähystelimme niitä, ihmisiä ja paikkoja, niin kuin
laivan kannelta tähystetään ohi lipuvaa rannikkoa, ja jos olisimme nähneet heidät pulassa tai he meidät, kukaan
ei olisi pystynyt tekemään mitään.”
Useita muitakin
kiinnostavia teemoja nousee
esille. Yksi on totuus. Onko tärkeää toimia ehdottomasti
totuuden ehdoilla, vai
voisiko vain joustavasti
liidellä sen lähettyvillä. Tähän teemaan palataan
usein ja odotan, että sen käsittely
jatkuu tulevissakin osissa. Ongelmaa katsotaan kirjassa mukavasti eri puolilta.
Minusta yksi kirjassa
ajoittain esille nouseva teema
on ajan kokeminen.
Erittäin hieno on
kohtaus, jossa yksi kirjan kertojista
on uimassa lastensa kanssa, vuorille myrskyn
jälkeen syntyneessä lammikossa.
Se kuvaa ajoittaisia hetkiä elämässä, jolloin tunnemme irtaantuvamme
toisiaan seuraavista tapahtumien ketjusta,
”Se aika, jonka uimme
lammikossa vesiputouksen alla ei kuulu mihinkään. se ei ole minkään
tapahtumaketjun osa, se vain on, on itsessään aivan ennenkokemattomalla tavalla…”
Kirjan loppuosan herkkupaloja
ovat kirjoittajakurssin tarinat.
Ne tuovat esille tämän elämämme suuren rikkauden. Maailma voidaan nähdä
ja kokea niin monella
tavalla.
Hiukan nihkeän alun
jälkeen täytyy sanoa, että tämä
kirja yllätti myönteisesti. Ja ehkä se alun
nihkeyskin liittyy myös nimeen ”Ääriviivat”.
Kirjassa luotiin vasta
pohja kokonaisuudelle. Kirja loi
vahvat odotukset jatkolle.