TEHDAS Teatteri, Aurinkobaletti, Aura of Puppets, Saila Susiluoto: "Huoneiden kirja"

 

 

 

TEHDAS Teatteri, Aurinkobaletti ja Aura of Puppets: ”Huoneiden  kirjan monitaiteellinen esitys ja kokemus osallistujille”. Perustuu  teokseen:

Saila Susiluoto: ”Huoneiden kirja”

 

Uusimmassa  kirjassaan´ ”Kehrä” (Otava 2021) Saila Susiluoto  toteaa: ”…runot väistävät minua, olen kääntänyt niille  selkäni, olen leikannut itseäni irti siitä  havaitsemistavasta jota runoon  tarvitaan.” Vaikka  onkin  varmaa,  että Saila Susiluoto vielä löytää  runon, on  tuo  lause  mielenkiintoinen  toisessa  mielessä. Se panee miettimään, millainen  kokemus  ja  havainto on synnyttänyt senkin  runon  jota  olen  lukemassa.

Toisaalta asiaa  voidaan  pohtia  toiseltakin  suunnalta. Millaisen  havainnon  ja  kokemuksen  runo  minussa  synnyttää. Tehdas Teatterin, Aurinkobaletin ja Aura of Puppets:n esityksessä  tunnuttaisiin  tarttuvan  näihin  molempiin  puoliin. Vaikka  jokainen  ihminen  kokee  runot  omalla  tavallaan,  tuo  runon  visuaalinen  ja  kokemuksellinen  esitys  siihen  aina  uuden  näkökulman,  joka  synnyttää  myös  lukijassa  ja  kokijassa  uuden  tulkinnan. Se avaa  uusia  näkökulmia ja syventää  kokemusta. Saattaa  jopa  avata silmät  uuteen  maailmaan. Jo  nyt,  ennen Huoneiden  kirjan esitystä, vain kirjalliset ja  videoidut  esittelyt  nähtynä, tuleva esitys  aikaansaa  kihelmöivän,  odottavan  tunnelman. Millainen kokemus  on  runo, jonka kuulee, näkee,  tuntee ja kokee mielellään  ja ruumiillaan.

”Huoneiden  kirja” ei  ole  helposti  tulkittavissa,  mutta  jo  sen  lähtökohta  on  kiinnostava. Se  tulee  esille  jo  kirjan  ensimmäisessä  kappaleessa ”Kolikonheitto”.  Siinä  todetaan,  ”että  on monta  tapaa kulkea asioiden  halki, niitä  kohti” ja siksi  tyttö valitsee  satunnaisen  lähestymistavan - kolikonheiton. Jos ajattelemme  elämää  yleisemminkin, voisi  tällainen  lähestymistapa  tuoda paljon  laajemman  kirjon  todellisuuden  tulkintaan  ja  kokemiseen. Tähänkin  kirja  vastaa  tavallaan: ”eikö se joka on saanut suoran vastauksen tahdokin salaisuutta joka kestää läpi elämän”. Hyvin  useinhan elämän  suora tie  on ennakkokäsitysten  ja -luulojen  määrittämä.

Huoneiden  kirjassa  on 64 runoa eli  huonetta tai ehkä  niitä  voi  kokemuksiksikin  sanoa, ainakin elämyksiksi.  Useimmat  niistä  ovat paitsi  runollisia  myös  visuaalisia,  kirjoitetussakin  muodossa. Ainakin  minä koin  kirjan mieleen kasvaneiden  kuvien  kautta.

Kirjan runot  saavat  lukijan kaivautumaan  mielen syvyyksiin  ja  myös  lentämään tietoisuuden  rajojen  ulkopuolelle. Ja  sitähän  kaikki  taiteet  tekevät. Siksi  monitaiteellinen  tulkinta  kirjasta antaa  sille juuri oikean  taustan. Ei  niin,  että  se kaventaisi  runon  antamaa  kuvaa,  vaan  antaa  sille  entistä  enemmän  laajuutta  ja  mahdollisuuksia.

Palaan  vielä Saila Susiluodon  kirjaan ”Kehrä”. Siinä hän  toteaa. ”Minun on vaikea kirjoittaa siitä mitä näen, ekologisesta kriisistä, omasta väsymisestäni, tarkoituksettomuuden tunteesta, on kuin  pitäisi määritellä uudelleen kirjoituksen  suhde maailmaan ja ympäröivään, en  löydä sanoille muotoa, en riittäviä sanoja.”

Tuntuu  siltä, että TEHDAS Teatteri, Aurinkobaletti ja Aura of Puppets on  tarttunut  tähänkin  haasteeseen. Lainkaan  runouden  voimaa  väheksymättä, on mielenkiintoista  kokea, miten  runollinen  sanoma saadaan  välittymään kokemuksen  kautta  ja  miten  voimakas  tuo  vaikutus  on. Olisipa  jo  elokuu.

 

Huoneiden kirja

pe 13. elok. 2021 – su 29. elok. 2021

 

 

Virpi Hämeen-Anttila: "Juhannusyön painajainen"

 

 

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Juhannusyön painajainen”

Otava 2021

345 sivua

Karl Axel Björkin tutkimuksia osa 8

 

Virpi Hämeen-Anttilan  dekkarisarja  on, ainakin  minun  osaltani,  muuttumassa  entistä  enemmän kertomukseksi Karl Axel Björkin elämästä. Hänestä  on  sarjan  mukana  kehittynyt  sympaattinen  hahmo,  jonka  elämään  liittyy  paljon  muutakin  mielenkiintoista  kuin  eteen  tulevien  ongelmien  ratkaiseminen.

Lukijan  kannalta  on myös  olennaista,  että hän  on ihmisenä  oikeudenmukainen  ja  liikkuu  tarinoissa  yhteiskunnan  eri  tasoilla  ja  alueilla,  joten  kirjat antavat  kuvan  myös  suomalaisesta  yhteiskunnasta,  sen  puutteista,  ongelmista  ja  kehityksestä.

Kun  tämäkin  tarina  sijoittuu 20-luvun Suomeen,  tuo se mukaan vielä kansalaissodan  muistoja,  kieltolain  vaikutuksia ja suomalaisen  yhteiskunnan  jakautumisen  rikkaisiin  ja  köyhiin  ja  myös kielellisen  jakautumisen  ruotsinkieliseen  eliittiin  ja nousevaan  suomenkieliseen  enemmistöön,  jonka  itsetunto on vasta  löytymässä. Kirjaa  lukiessa  ei  voi  kuin  ihmetellä,  kuinka  hienosti Suomessa on pystytty parantamaan  tasa-arvoa  ja yhdenvertaistamaan  etenemismahdollisuudet varallisuudesta  ja muusta  taustasta riippumattomiksi. Kirja  ei mitenkään  kärjistetysti  tuo esille  näitä  yhteiskunnallisia  ongelmi,a  mutta  ne  näkyvät  selvästi  osana  Karl Axel Björkin  elämää  ja  tutkimuksia. Minusta  tämän  kirjasarjan tärkeimpiä  anteja on tuon  yhteiskunnallisen  perspektiivin  näyttäminen,  sillä  sitä  kautta ne  osoittavat  hienolla  tavalla  myös tietä  parempaan  tulevaisuuteen,  nykyhetkestäkin  eteenpäin.

Aivan samaa  pätee  myös kirjan  toiseen  olennaiseen  osaan  eli 20-luvun  Helsingin  ja myös Suomen ulkoiseen  rakenteeseen, kaupunginosien  asukkaiden yhteiskunnalliseen jakautumiseen  ja  asuntokantaan,  asumiseen  ja  asuntojen varusteluun ja  eriarvoisuuteen  myös näissä  asioissa. Sehän  ei  vieläkään  ole  kadonnut,  vaan  saattaa  olla  kasvamassa. Vaikka  kirja  kertoo  20-luvusta, asumisen  todellisuus  oli  monen keskustassa  asuvan  osalta  samanlaista  vielä  60-luvulla.

Ei  kirja  dekkarinakaan yhtään  jää  jälkeen näille  sinällään tärkeämmille  asioille  ja  mikä  parasta,  se antaa näkökulmaa  myös  sukupuolisten vähemmistöjen kohteluun tuona  aikana. Se tuo selvästi  esille millaista  tuskaa  omien  tunteiden  piilottelu  ja  niiden julma  arvostelu  voi  aiheuttaa. Miten  lakia, erityisesti kieltolakia  tulkittiin  eri  tavalla, rikkaiden  ja  köyhien  kohdalla.  Miten  huumausaineiden  käyttöä  pidettiin  sallittuna  rikkaiden  kohdalla. Sehän  muuttui  kielletyksi  ja  vaaralliseksi  vasta,  kun  se ulottui  laajemmalle  yhteiskuntaan. Miten  ruotsinkielen  taito  tai  taitamattomuus  saattoi  johtaa  siihen,  tulkittiinko  ihminen  tyhmäksi  tai  viisaaksi.

Nämäkin  asiat  tulevat  kirjassa  esille  osana  kokonaisuutta. Niitä  ei  korosteta, vaan  viitataan  ehkä  vain   lyhyellä lauseella,  mutta ne  kuitenkin  herättävät  lukijan  ajattelemaan. Kirjoittajalle tällainen  taito esittää  asiat on  korvaamattoman  arvokas.

Kirja  näyttää  myös,  etteivät  epäkohdat  ole  jääneet  ihmisiltä  huomaamatta,  vaan  muutoksen  siemenet  ovat  itämässä. Tätä  osoittaa Björkin  poliisiystävän  kommentti:

”Olisin  voinut pidättää sen viinakätkön takia, mutta katson kieltolakirikkomusta sormieni lävitse, samalla tavalla kuin  noiden rikkaiden  nulikoiden juopottelua ja kellarivarastoja. Niin että  jokin oikeus toteutuu, helvetti soikoon.”

Dekkarinakin  tämä  on  hieno,  monipuolinen  ja  yllättävä. Mutta  kirjana  vielä  monta  kertaa  enemmän. Se tarjoaa  kuvan 20-luvun  Suomen  todellisuudesta  epäkohtineen ja ongelmineen.  Tuon  todellisuuden  kautta se tarjoaa  näköaloja  myös  nykyhetkeen, tasa-arvoon, seksuaalisten  vähemmistöjen  asemaan,  yhdenvertaisiin  mahdollisuuksiin  elämässä  ja  sitä  kautta  myös  näkymiä  tulevaisuuteen. Se  on  myös tarina  Karl Axel Björkistä. Hieno ja ajatuksia  herättävä  kirja.