Jon Fosse: ”Aamu ja ilta”
WSOY 2024
120 sivua
Uusnorjankielinen alkuteos ”Morgon og kveld”, 2000
Suomentanut Katriina Huttunen
Jon Fosse sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2023. Suomessa hän on ollut varsin vähän tunnettu sillä ”Aamu ja ilta” on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Hänet on tunnettu lähinnä näytelmistään ja niitä on suomennettu useampiakin. Nyt WSOY on onneksi tehnyt sopimuksen neljän romaanin suomentamisesta ja ”Aamu ja ilta” on niistä ensimmäinen. Odotukset ovat tämän teoksen jälkeen korkealla sillä ”Aamu ja ilta” oli vaikuttava lukukokemus.
Tässä vaiheessa on annettava erikoiskiitos suomentajalle Katriina Huttuselle, sillä erinomaisen suomennoksen lisäksi kirjasta välittyy lukijalle tunnelma ja kirjan henki. Esimerkiksi synnytystilanteessa tunnelma ja tapahtumat välittyvät Fossella vain äänien ja yksittäisten lauseiden ja ilmeiden kautta. Tämän hetken tunnelmat välittyvät myös suomennoksessa aidosti.
Kirjaa lukiessa mieleen tulivat Jussi Hakulisen sanat laulussa ”Hän tanssi kanssa enkeleiden”. Ne menevät näin:
”…
Sen jo tiedän miten synnytään
ja miten täältä lähdetään
Vaan tärkeintä en tiedä kuitenkaan
…”
Juuri tästä samasta mysteeristä Jon Fossen kirja ”Aamu ja ilta” kertoo eli itse elämästä ja olemassaolon salaisuudesta. Kirjan lähtökohtana on päähenkilön Johanneksen syntymä ja siitä siirrytään suoraan Johanneksen kuolemaan. Johannes pitää kuitenkin totuttaa kuoleman ajatukseen ja sitä tulee tekemään hänen paras ystävänsä Peter. Johannes elää viimeistä päiväänsä vanhaan tapaansa, vaikka välillä ihmettelee miten kuolleet ihmiset ovat mukana tapahtumissa. Viimeisen päivän tapahtumat yhdistävät vanhan menneen todellisuuden ja kuolemanjälkeisen olemassaolon, jossa tietoisuus on vielä tässä maailmassa mutta ei elävien havaittavissa.
Minusta tässä vaiheessa Fosse pohtii elämän asemaa laajemmassa kokonaisuudessa. Olemme osa jotain laajempaa kokonaisuutta mutta emme sitä eläessämme tiedosta. Kokonaisuus tulee lähelle Johannesta vasta kun hän Peterin kanssa alkaa lopulta irtaantua elävien maailmasta. Kuvaus siitä hetkestä on kaunis ja rauhoittava:
”… ja Johannes näkee että he lähestyvät isoa luotoa ja pientä luotoa eikä Johannes ole koskaan ennen uskaltanut merelle tällaisella säällä, sillä tuulee ja aallot ovat korkeita ja Peterin tasaperävene keikkuu aalloilla eivätkä he enää istu Peterin tasaperäveneessä mutta vene se on, ja merellä he ovat, ja taivas ja maa ovat yhtä ja meri ja pilvet ja tuuli ovat yhtä ja sitten kaikki on kuin yhtä vettä ja valoa ja siinähän on Erna ja hänen silmänsä loistavat ja hänen silmistään loistava valo on sekin niin kuin kaikki muu eikä Peteriä enää näy.”
Vähän aiemmin kirjassa Peter toteaa Johannekselle:
”Siellä on kaikki mistä pidät eikä siellä ole mitään mistä et pidä Peter sanoo.”
Johanneksen viimeinen päivä on siis totuttelua siirtymiseen pois tästä elämästä. Kun Johannes päivän aikana kokee erilaisia tapahtumia omasta elämästään, tuo jakso esille Johanneksen elämän tärkeimpiä hetkiä. Minusta se korostaa siitä, ettei niitä hetkiä kuitenkaan ole paljoa ja monet niistä elämän aikana tärkeimmistä ja vihaa tai kiukkua herättäneistä asioista eivät kuitenkaan olisi olleet sen arvoisia. Elämän tärkeimmät hetket löytyvät muualta.
Jon Fossen pienoisromaani ”Aamu ja ilta” on uskomattoman kaunis ja kiinnostava romaani. Kuvaamalla syntymän ja kuoleman hetkiä se koskettelee koko elämää ja sen tarkoitusta. Elämän ja olemassaolon ihmettä ja salaisuutta. Kirja on toivoa herättävä ja täynnä rakkautta. Kiitos suomentajalle Katriina Huttuselle. Suomennos hengittää tekstin mukana.