Kari Wikholm: Pirtun tie, Rutt 96
BoD – Books on Demand, Helsinki, 2021
195 sivua
Heti alun jälkeen alkoi tuntua, että tämä kirja on huutanut tarvettaan tulla kirjoitetuksi. Onneksi Kari Wikholm on huudon kuullut, sillä tämä on hieno kirja pirtukaupasta Raaseporin ja Inkoon alueella mutta myös paljon enemmän. Minusta tämä kirja antaa hienon kuvan tuon rannikkoseudun elämästä, ristiriidoista ja perinteistä. Toivoisinkin, että kari Wikholm jatkaisi vielä eteenpäin ja kertoisi lisää tuon rannikkoalueen historiasta ja osin kielimuurin taakse jääneistä tarinoista. Kielimuurilla tarkoitan sitä, kuinka suomenkielisten vallatessa väestön enemmistön, osa tarinoista jää ruotsinkieliselle puolelle. Niiden pitäisi kuitenkin olla yhteistä historiaa. Kirjassa ”Pirtun tie, Rutt 96” on kyllä tällaisille tarinoille paljon langanpätkiä ja kirjan jälkisanoissa Kari Wikholm esitteleekin monia niistä.
Tämä kirja on fiktiivinen tarina yhdestä pirtukaupan haarasta ja siitä kuinka laivuri Sven, joutui tai meni siihen mukaan. Perusyynä oli alueella vielä vallitseva luokkajako, joka vastusti epäsäätyisen rakkauden toteutumista ja siitä johtuva pyrkimys nousta osaksi bättre folkia. Svenin toiminta rannikkolaivurina loi toiminnalle hyvät edellytykset. En paljasta juonesta enempää, sillä tarina kaikkine käänteineen on nautinnollista luettavaa, sillä siinä on pirtukaupan lisäksi lukuisia kiinnostavia käänteitä, jotka hienosti kuvaavat 30-luvun ilmapiiriä ja poliittista tilannetta. Kirjaan on upeasti aikaansaatu aito 30-luvun tunnelma mm. aikakauteen kuuluvan musiikin ja esiintyjien kautta. Kirja tuo esille myös yleisemminkin pirtukaupan laajuutta, pirtukauppiaiden välistä taistelua ja yhteenottoja poliisin kanssa. Kirja päättyy myös tältä osin myös hienosti. Lukija jää miettimään kuka onkaan se suurin konna pirtukaupassa.
Kirjan voi lukea dekkarimaisena pirtukaupan kuvauksena, mutta se on paljon muutakin. Siinä on laaja kuvaus suomalaisten sukellusveneiden testauksesta ja suomalaisten ja saksalaisten (Weimarin) yhteistyöstä tällä alueella. Kirja kuvaa myös hienosti alueen rannikkolaivurein toimintaa ja purjehtimista Inkoon ja Raaseporin alueella ja myös matkoja Tallinnaan saakka. Minusta myös nämä purjehdusretket ja saariston reittien kuvaukset ovat kirjan arvokasta antia ja osin paikallista kulttuuria ja perinnettä.
Kirja on fiktiota, mutta se sisältää hengästyttävän määrän faktaa. Erityisesti teknistä tietoa laivojen moottoreista, sukellusveneistä, zeppeliinistä ja salakuljettajien ja poliisin käyttämistä veneistä ja autoista. Kirja on kultakaivos monelle näiden alojen harrastajalle. Kirjan lopussa on osio, jossa kirjoittaja selventää kirjassa esitettyjen faktojen ja fiktion suhdetta. Tämä on hyväkin, sillä niin todentuntuisesti kirja on kirjoitettu.
Kirja ei ole pelkästään pirtukauppaan keskittyvä jännityskertomus, vaan tärkeässä osassa on kaksikin kaunista rakkaustarinaa ja saksalaisen upseerin seikkailut sukellusveneiden testauksen yhteydessä. Nämä tarinat ovat tärkeitä siinä mielessä, että niiden kautta tulee esille kansallinen ja myös kansainvälinen poliittinen ilmapiiri ja se ympäristö missä ihmiset toimivat. Ne tuovat tarinaan pirtukauppaan laajemmin historiallisen ympäristön.
Tämä on kirja jonka tulisi kulua jokaisen Raaseporin ja Inkoon alueella asuvan käsissä. Tämä luo alueelle sellaista, osin historiallisesti totuudellista, osin legendamaista historiaa, joka on arvokasta. Siksi toivoisin, että Kari Wikholm jatkaisi vielä kirjoittamista alueen historiaan liittyvistä aiheista. Niitähän on rannikkomerenkulkuun liittyen, kansalaissotaan liittyen, alueen kartanoihin liittyen, erityisesti Mustion kartanon osalta jne. Kari Wikholmin tapa perehtyä asioihin viimeisen päälle, luo tähän kyllä edellytyksiä. Minä ainakin nauttisin näistä teoksista ja niin varmasti myös tuon rannikkoalueen alueen asukkaat.
Haluan lopuksi mainita vain yhden seikan kirjan vaikutuksista minuun lukijana. Kirjassa on hieno kuvaus vappujuhlista Knipen ravintolassa Tammisaaressa. Se on kirjassa myös tietynlainen pirtukaupan keskus. Vappujuhlien tapahtumiin liittyy myös poliisin ratsia. Olen käynyt kyllä muutamia kertoja syömässä ko. ravintolassa ja nyt kirjan lukemisen jälkeen haluan käydä siellä nimenomaan kokemassa kirjan tunnelman. Toivottavasti ravintola ja Tammisaaren kaupunki osaavat hyödyntää tätä kirjan antamaa lisäarvoa. Kyllä me lukijat haluamme kokea myös fiktiivisen tapahtuman tunnelmia todellisessa ympäristössä. Hyvä esimerkki tarinoiden voimasta on mm. Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja. Kirjan pohjalta on tehty retkiä Kuopiossa.
Tämä kirja on lahja läntisen rannikkoalueen asukkaille ja myös muille lukijoille. Se tuo fiktion kautta lähemmäksi alueen historiaa ja perinteitä. Ja sehän on meille kaikille tärkeää.