Fredrik
Backman: ”Mummo sanoo hei ja anteeksi”
Kustannusosakeyhtiö Otava 2019
461 sivua
Suomentaja Riie Heikkilä
Ruotsinkielinen alkuteos ”Min mormor hälsar och säger
förlåt”, 2013
Minulle Fredrik Backman
oli uusi tuttavuus, vaikka häneltä
useita kirjoja on jo suomennettukin. Tämä
kirja oli miellyttävän koukuttava ja houkuttelee
tutustumaan kirjailijaan laajemminkin.
Kirja on ennen kaikkea kunnianosoitus mummoille
ja 7-vuotiaille. Usein
tuntuukin siltä, että nämä ryhmät
ovat ainoita jotka
osaavat ajatella ja
toimia luovasti ja tilanteen mukaisesti. Osaavat etsiä omia
ratkaisuja, eivätkä aina hae tukea välillä
niin turhista ja kaikkiin
tilanteisiin sopimattomista säännöistä. Näiltä osin kirja
jatkaa samaa linjaa
mitä Minna Lidgrenin Ehtoolehto sarjan
kirjat edustavat.
Oikeastaan tämä
Helsingin Sanomien Lassi ja Leevi sarjakuva 28.8.2019 kuvaa kirjankin sanomaa ja sisältöä.
Tämä kirja
on hauska ja ilkeä. Ilkeä sille jokapäiväiselle typeryydelle, turhuudelle ja säädösmäisyydelle johon
me jokainen päivittäin törmäämme. Kaikkea
katsotaan ulkopuolisin silmin
ja parhaassa tapauksessa
se merkitsee sitä, että
jopa huomaamme nuo
typeryydet.
Kiinnostavaa on myös
se, että asiat nähdään 7-vuotiaan
Elsan tasolta. Se on
ihan oikea taso,
sillä aikuisen tasolla
me olisimme jo
turtuneet tuohon kaikkeen.
Elsa on pikkuvanha ja
hyvällä tavalla näsäviisas. Tietonsa hän
hankkii Wikipediasta ja ”laatukirjallisuudesta”, jolla hän
tarkoittaa pääasiassa nuortenkirjoja
ja sarjakuvia. Elsaa
seuratessa tulee väkisinkin
mieleen Greta Thunberg. Tällaisessa ympäristössä
heidän laisiaan syntyy.
Kirja rakentuu pääasiassa
mummon kertomien satujen
pohjalle. Saduista on muodostunut oman fantasiamaailmansa ja
kirjassa tuo fantasiamaailma ja
reaalitodellisuus
sekoittuvat mukavalla tavalla.
Elsan todellisuudessa niistä
tulee luontevalla tavalla
yhtä. Tämä on ihan
hyvä, sillä jos
rehellisiä ollaan, niin
melkoisen kuvitellussa todellisuudessa me
aikuisetkin välillä elämme.
Mummon sadut syntyvät
usein silloin, kun Elsalla on
vaikeaa ja ne siten
tavallaan myös ohjaavat elämää hankalista
tilanteista eteenpäin.
Satujen kautta myös
kerrotaan lähellä olevien ihmisten
kohtaloista pehmeämmällä tavalla. Itse
asiassa satujen kautta paljastuvat lopulta kaikkien talossa asuvien
ihmisten taustat ja tragediat. Satufunktio ja 7-vuotiaan näkökulma
tuovat niihin mielenkiintoisen ulottuvuuden.
En paljasta
kirjan juonta enempää, sillä se
on varsin monipolvinen, mukaansatempaava ja
yllättävä. Nuo yllättävät käänteet
ovat lukijalle todellista herkkua.
Vaikka kirja on
hauska, on se myös hyvällä
tavalla kantaa ottava. Se
käsittelee koulukiusaamista ja
erilaisuuden vieroksumista
hyvällä tavalla. Samalla se osoittaa myös
koulukiusaamisen käsittelyn puutteita. Siinähän usein
myös uhri syyllistetään tasapuolisuuden vuoksi. ”Etkö sinä olisi
voinut toimia toisin” jne. Ja kyllähän aikuisten maailman
todellisuus tunkeutuu myös Elsan
maailmaan ja sitä kautta sen tyhmyys tai tyhjänpäiväisyys tulee
usein myös virkistävällä tavalla
näkyviin.
Mummo kuolee kirjan
alkuosassa mutta hän on suunnitellut Elsalle aarrejahdin, jota kautta
mummon vaikutus jatkuu
koko kirjan. Aarrejahdin kautta
Elsa löytää lähipiirinsä ihmiset
ja oikeastaan myös vanhempansa.
Ehkä tämän kirjan
tärkein anti on kuitenkin siinä,
kuinka erilaisuuden kautta
voi kuitenkin löytää ystävyyden. Elsankin ystäväpiiri laajenee koko
ajan. Avoimuus ja toisiin tutustuminen ovat
avainsanoja, joiden kautta
ennakkoluulot ja ennen kaikkea väärät käsitykset ja
luulot kaikkoavat.
Erityiskiitos on annettava
tietysti suomentajalle.
Fantasiamaailmaan
sijoittuvien tarinoiden hahmojen
nimeäminen voi olla
vaikeaa. Tässä kirjassa on onnistuttu
hyvin. Erityisen hieno
nimitys on Nytti
ja siihen liittyvä
tarina on kirjan
parhaita. Itse pidin
nimestä Worssi, siinä
on sopivasti pelottavuutta ja
pehmeää lämpöä. Tässä pieni
pätkä Nytti-hahmon taustasta:
”Nytti on muinaisaikainen
hirviö, joka haluaa kaiken tapahtuvan välittömästi. Aina kun lapsi sanoo ”ihan
kohta” tai ”sitten” tai ”mutta sitä ennen”, Nytti ulvoo: ”Eeeei! Vaan nyt! SE
ON TEHTÄVÄ NYT!” Nytit inhoavat lapsia, sillä lapset eivät niele Nytin
valhetta, jonka mukaan aika on lineaarista. Lapset tietävät että aika on pelkkä
tunne, joten ”nyt” on niille täysin merkityksetön sana, samaan tapaan kuin se oli
aina merkityksetön mummollekin.”
Nyttiä koskeva kohta
jatkuu tästä vielä
parempana, mutta sen
saatte lukea itse.
Ja kaikkein tärkein
asia lopuksi. Tämä on hyvin koskettava
kirja, täynnä inhimillistä lämpöä
ja tunnetta. Ja koskettava niin, että kirjasta ja hyvä mieli. Kirjan loppua oli vaikea
lukea, kun kyyneleet valuivat silmistä mutta
ne eivät olleet
surun kyyneleitä.