Päivi Alasalmi: ”Kyy povellani” (Hallavainen sarja 3)
Aviador 2024
335 sivua
Kirja on julkaistu äänikirjana 2021 (Storytel Original)
Hallavainen sarjan edelliset osat ovat ”Alamaailman kuningatar” ja ”Häkkilinnut”
Odotuksen jälkeen Päivi Alasalmen Hallavainen-sarjan kolmas osa saatiin myös meidän perinteisten kirjojen ystävien käsiin. Sarja on ollut niin kiinnostava ja koukuttava, että odotus on todella tuntunut piinaavalta. Eikä tuo piina ehkä tähän lopu sillä tämä kolmas osa jatkaa koukuttavuutta ja sisältää useita polkuja, joita pitkin olisi kiinnostava seurata Hallavaisen ja Anun matkaa eteenpäin.
Innostuin Hallavainen sarjaan koska siinä oli vaihteeksi hyvin omaperäinen juoni dekkareille tyypilliselle hyvän ja pahan taistelulle. Se rakentuu tuon rajan eri puolilla olevien identtisten kaksosten tarinalle. Ei tarinan omaperäisyys tuohon lopu, sillä tässä kolmannessa osassa nostetaan esille myös yksi nykyisen yhteiskunnan kasvava ongelma. Elämää ei oikeasti eletä, vaan sitä esitetään. Kirjassa tämä kärjistyy lapsien merkitykseen. Joillekin lapset ovat vain omaisuutta ja tavallaan välttämättömyyshyödykkeitä, kun halutaan esittää menestyvää perhettä. Tämän esittämisen takia ollaan valmiita menemään äärimmäisyyksiin. Tämä ”esittämisen” ilmiö on yhteiskunnassa laajaa ja tässä kirjassa nostetaan esille yksi tärkeimmistä.
Olen ajatellut, että naisdekkaristien suosio johtuu osittain siitä, että he tunnistavat miehiä paremmin arjen ja elämän ongelmakohtia. Päivi Alasalmi on tässä parhaimmistoa, sillä naiselliset tuntosarvet tunnistavat tässäkin kirjassa asioita, joita en uskoisi miesten tavoittavan. Otan esille vain yhden asian. Hallavaisen työpari Sirkiä oivaltaa, että kirjassa olevan toisen perheen 12-vuotias tytär on voinut kirjoittaa salaiseen, lukolliseen päiväkirjaansa asioita, joista voisi olla hyötyä tutkimuksissa. Harvoin miehet edes osaavat ajatella, että jokainen nuori tyttö pitää salaista päiväkirjaa, johon kirjaa elämänsä tärkeimmiksi kokemansa asiat. Kirjassa myös tapa, jolla Sirkiä käsittelee päiväkirjaa ja suojelee tytön yksityisyyttä, on kauniisti ja inhimillisesti kuvattu. Pelkästään tuosta kauniista pätkästä kuuluvat aplodit kirjoittajalle.
Ei naisellinen ajattelu kuitenkaan merkitse sitä, että tästä kirjasta toimintaa puuttuisi. Välillä tuntuu, että lukee Remeksen kirjaan mutta onneksi inhimillisyys kuitenkin tunkee läpi väkivaltaisissäkin kohtauksissa, vaikkakaan ei paljoa pahuuden puolella.
Tämä kirja on monikerroksinen sillä se pitää sisällään murhamysteerin, kaksoissisarten Anun ja Karlan välisen kamppailun sekä Hallavaisen ja Anun rakkaustarinan. Ei kerroksellisuus tähänkään lopu, sillä Hallavaisen työpari Sirkiä osoittaa kirjassa kasvun merkkejä. Kirja tarjoaa myös paljon yhteiskunnallisia kannanottoja niin oikeudenmukaisuuteen, kun poliisitoimintaankin liittyviin kysymyksiin.
Päivi Alasalmen teos ”Kyy povellani” on Hallavainen-sarjan kolmas osa. Sarja on kokonaisuudessaan upea, kiinnostava ja monikerroksinen. Dekkarina jokainen osa on omaperäinen ja tuo tarinaan uusia kerroksia. Olen arvioinut, että tässäkin kirjassa näkyy naisellinen ote hienolla tavalla. Vaikka se on vauhdikas ja väkivaltainenkin, se tuo esille elämän tärkeitä ja sydäntä lämmittäviä piirteitä. Ja nostaa myös esille epäkohtia, jotka estävät hyvää elämää toteutumasta. Hallavainen-sarjasta on tulossa minun lempparini.