Hae tästä blogista

lauantai 29. kesäkuuta 2024

Maritta Hirvonen: "Allegro barbaro"

 

 


 

 

Maritta Hirvonen: ”Allegro barbaro”

Stresa Kustannus osk. 2024

235 sivua

 

Maritta Hirvosen uusin kirja ”Allegro barbaro” on uskomattoman kaunis ja tunnelmaltaan myös haikea kirja. Vaikka kirja kertoo nykyajasta, valkokuvausta opiskelemaan pyrkivän Péterin elämästä, se hakee hänen elämänsä perustan ja juuret lapsuuden kokemuksista, perheen elämän taipaleelta ja myös Unkarin historian vaiheista. Nämähän ovat kaikkia asioita, joista meidän elämämme ei voi olla irrallaan. Historia näkyy käyttäytymisessämme, ympäristössämme, niin rakennuksissa, taiteessa, kuin yhteiskuntajärjestyksessä, tavassamme suhtautua asioihin ja nähdä tulevaisuuttamme. Suhtautumisemme menneisyyteen ja omaan historiaamme voi olla erilaista, kaiken kieltävää ja siitä irtautuvaa tai sitä arvostavaa ja siltä pohjalta omaa tulevaisuuttaan rakentavaa.  Kirjassa Péter suhtautuu omaan menneisyyteensä tuolla rakentavalla tavalla. Se tekee kirjan tunnelmasta paikoitellen haikean, mutta kerrassaan hienolla tavalla. Se ei ole haikeutta menneestä, vaan voimaa edetä tulevaisuuteen.

Haikeus tuo mukanaan myös kauneutta. Kirjassakin se näkyy menneisyyden kunnioittamisena, rakennusten, taiteen ja erityisesti perinteisen musiikin arvostamisena.  Mutta tärkein osa kirjan tekstin kauneudesta tulee arjen pienistä asioista, ihmisten keskinäisistä suhteista, auttamisesta ja välittämisestä. Monet pienet tärkeät arjen asiat jäävät meiltä usein huomaamatta, mutta kirjailijalta ne eivät ole jääneet. Minusta yksi kirjan tärkeimmistä teemoista onkin tämä ihmisten välisten suhteiden ja välittämisen kulttuurin esille nostaminen.  Ilman sitä me emme olisikaan ihmisiä.

Péterin oma historia liittyy sirkusyhteisöön. Siitä kertoo Maritta Hirvosen edellinen kirja ”Komediantit”. (Olen esitellyt kirjan blogissani 16.9.2020). Péterin tarina on oma itsenäinen kirjansa, mutta kirjat täydentävät toisiaan. Minusta jopa niin että ”Allegro barbaro” tuo lisää syvyyttä ”Komediantit”-kirjaan.  Péterin elämänkokemukset antavat tuollekin kirjalle uudenlaisen näkökulman. ja heijastavat sen tapahtumia nykyaikaan.

Tärkeää molemmissa kirjoissa on, että hyvin kiinteä ja yhteisöllinen sirkusyhteisö antaa uudenlaisen näkökulman yhteiskuntaan. Sen kautta ja sen arvomaailman kautta voi lukijakin katsoa yhteiskunnallista todellisuutta ja sen toimintoja uudella tavalla, oman kokemusmaailmansa ulkopuolelta. Kirjan monissa tilanteissa Péter vertaakin sirkusyhteisön käytäntöjä muun yhteiskunnan todellisuuteen ja ehkä yhteisöllisyys on suurin niistä puutteista, jonka hän kokee. Se on todellakin meidän arkeamme, se on elämäntapa, jonka olemme unohtaneet. Tosin kyllä sirkusyhteisössäkin oli omat puutteensa. Mutta tämä kirjan tarjoama mahdollisuus erilaiseen näkökulmaan katsoa maailmaa on meille ja jokaiselle ajattelevalle ihmiselle arvokas.

Kirjan historiallisen näkökulman kautta tulevat esille Unkarin historian erilaiset vaiheet. Natsien juutalaisvainot, kommunismin ajan kokemukset ja siihen liittyvän Unkarin kansannousun tapahtumat. Ne liitetään hienosti yhteen, osaksi ihmiskunnan käsittämätöntä typeryyttä ja osaksi tätä kokonaisuutta liittyy luontevasti myös Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Kaiken tämän kokemuksen kautta kirja yhtenä olennaisena piirteenään korostaa rauhan tärkeyttä. Minusta se korostaa myös eri osapuolten ymmärtämisen ja kohtaamisen tärkeyttä.  Kirjassa Péter rakastuu venäläiseen sirkuslaiseen Nataliaan. Kirja ei sitä suoraan sano mutta antaa lukijalle mahdollisuuden tulkita, että rakkaussuhde uhkaa päättyä erilaisten historiallisten lähtökohtien ja ajatusmaailmojen takia. Ratkaisu löytyy kärsivällisyydestä, toisten ymmärtämisestä ja Arabellan kirjeistä, joita en tässä selitä enempää.

Nuo Arabellan kirjeet ovat kirjan hienointa antia. Arabellan elämä on osa ”Komediantit” kirjaa mutta hänen jättämänsä kirjeet ovat paitsi oman historian selventämistä Péterille, myös usein oikeaan osuvia elämänohjeita. Niin Péterille, kuin meille lukijoillekin. Ehkä juuri näiden kirjeiden ansiosta kirjan viimeisessä kappaleessa lukee:

”Avajaisissa Péter katsoi hellyydellä ja ylpeydellä vaimoaan, joka koboltinsinisessä iltapuvussaan, helminauha kaulallaan ja hiukset päälaelle koottuna näytti suuren maailman kaunottarelta.”

Tätä tekstiä en selitä yhtään enempää.

Liitin tämän blogiin kuvan, jossa oleva patsas kuvaa minusta sekä ”Komediantit” että ”Allegro barbaro” kirjojen sisältöä. Siinä sirkusklovni miehellä on rauhanlippu ja hänen selkänsä takana on naispuolinen klovni suojassa. Patsas on Maarit Lassilan tekemä ( Art  Story Inkoo). Tämä patsas liittyy minusta kirjan tärkeimpään teemaan eli siihen, miten taiteen avulla kuvataan yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita. Kirjassa Péter pohtii sitä erityisesti valokuvauksen kannalta mutta kokee samaa myös muiden taiteiden, erityisesti musiikin osalta.  Kirja tavallaan antaa myös eväitä taiteen uudenlaiselle tulkinnalle ja kokemiselle.

 

Péter matkustaa kirjassa Budapestiin valmistautuakseen valokuvausoppilaitoksen pääsykokeisiin. Hän yrittää löytää sopivaa teemaa valokuvauskokonaisuudelle ja samalla joutuu pohtimaan sitä, millainen valokuva tai taide muutenkin on vaikuttavaa. Tämän prosessin kautta kirja tarjoaa vaikuttavan retken erilaiseen taiteeseen, kansanmusiikista, rakennuksista, musiikista yleensä, sirkustaiteeseen ja valokuvaukseen ja sen historiaan. Tämä osa kirjasta on vertaansa vailla ja sitä korostaa, että kirjan nimikin ”Allegro barbaro” on lainattu Bela Bartók:n pianosävellyksestä.

Vaikka nuo taiteeseen liittyvät kuvaukset, tulkinnat ja kokemukset ovat minusta kirjan upeinta antia ei voi kuitenkaan olla sanomatta, että kirja on myös hieno kunnianosoitus unkarilaiselle taiteelle, sen historialle ja Budapestille. Orbánista huolimatta.

Maritta Hirvosen kirja ”Allegro barbaro” on hienoimpia ja eniten tunteisiin vaikuttaneita kirjoja mitä olen lukenut. Se on uskomattoman kaunis, haikea ja silti kiinni nykyajassa. Kirja vaikuttaa tunteisiin juuri sillä, että se näyttää kauneuden ja hyvyyden arjessa ja ihmisten välissä suhteissa. Parhaimmillaan se tarjoaa meille myös uusia näkökulmia niin elämän, taiteen kuin yhteiskunnankin ymmärtämiseen. Tärkeintä on kuitenkin yhteisöllisyys, toisten kuuntelu ja ymmärtäminen. Hieno teos.

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Virpi Hämeen-Anttila: "Hyvän miehen kuolema"

 

 


 

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Hyvän miehen kuolema”

Karl Axel Björkin tutkimuksia, osa 11

Otava 2024

324 sivua

 

Virpi Hämeen-Anttilan dekkarisarja Karl Axel Björkistä on ehtinyt jo 11. osaansa ja sen vetävyys säilyy edelleen vahvana.  Sarjan vetovoimaa tukee se, ettei kirja ole yksinomaan dekkari, vaan paljon muutakin. Kirjasarja kuvaa tarkasti ja hyvin 20-luvun Helsinkiä kaupunkina ja kuvausta tukevat niin kirjan sisäkansissa olevat kartat kuin kirjassa oleva luettelo vanhoista kadunnimistä. Itse kaupungin lisäksi kirja kuvaa niin ihmisten elämää kuin yhteiskunnallistakin tilannetta. Björkin elintason noustessa myös hänen elämässään näkyy muutos asumisolosuhteissa, pukeutumisessa ja myös aterioiden sisällössä. Kiroissa näkyy myös elintason ja asumisolosuhteiden erot eri kaupungin eri osissa. Pitkänsillan takana oleva kaupunki elää aivan erilaista elämää kuin kantakaupunki. Myös yhteiskunnasta tilannetta kuvataan hienosti. Björk ottaa varovaisesti kantaa jopa naisten palkkauksen tasoon. Nuorten naisten moraalia valvottiin tarkasti, ainakin yläluokan lasten osalta. Björkin kahdenkeskiset hetket morsiamensa kanssa ovat hyvin rajoitettuja.

Kirja on myös erinomainen dekkari.  Ongelmien ratkaiseminen perustuu hyvin pitkälle perinteiseen salapoliisityöhön. Toimintaa ja tapahtumia kuitenkin riittää ja kirjailija luo taustalle jännityksen ja pelon ilmapiirin, jonka vuoksi kirjan lukemista ei malttaisi keskeyttää. Hienoa on lisäksi, miten rikosten taustalle löydetään syitä, jotka eivät syyllistä pelkästään rikosten tekijää, vaan osoittavat myös yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen, kohteluun ja syrjäytymiseen.

Kirjassa rikollisen lapsuuden kokemukset ja niiden epäoikeudenmukaisuus ja kasvaminen kasvatuslaitoksissa, johti rikolliselle polulle. Tämä kehitys ei ole välttämätön ja ensimmäistä kertaa sarjassa paljastettavat Björkin lapsuuden kokemukset osoittavat, että toisenlainenkin polku on mahdollinen. Se on kuitenkin usein kiinni meistä muista, epäoikeudenmukaisuutta kokeneen lapsen ympärillä olevista.

Hyvin monet, niin minäkin, lukevat kirjaa enemmänkin Karl Axel Björkin elämäntarinana ja kehityskertomuksena.  Kirjan muutkin henkilöt ovat tulleet niin tutuiksi, että heistä ollaan enemmän huolissaan kuin siitä selviävätkö rikokset. Tämä on hieno juttu, näin kirjat kokemalla niistä ja niiden yhteiskunnallisista ulottuvuuksista saa paljon enemmän irti. Nostan tässä esille vain yhden kiinnostavan asian - Björkin naissuhteet. Viimeisten kirjojen perusteella näyttäisi siltä, että Björkin suhde yläluokkaan kuuluvaa Lisbetiin olisi etenemässä avioliittoon asti. (häät on suunniteltu kevääksi). Björkin elämään kuuluu kuitenkin kaksi muutakin naista, Ida ja Katja. Kirjassa Björkin pohtii asiaa:

”Mutta eihän hän voinut valita kolmea naista yht’aikaa, vaikka hänellä oli lämpimiä tunteita heitä kaikkia kohtaan. Hän piti Idasta eri tavalla kuin Lisbetistä ja Katjasta taas täysin omalla tavallaan. Lisbet oli se, johon solmitut siteet olivat vahvimmat ja kiinnittyivät toisiin siteisiin, jotka olivat hänelle tärkeitä.”

Tiedän että moni lukija pelkää Björkin menettävän Lisbetin. Minun suosikkini Björkille on kuitenkin Ida, mutta hoitakoon Björk omat sotkunsa.

Virpi Hämeen-Anttilan 11. Karl Axel Björk kirja ”Hyvän miehen kuolema” on erinomainen ja kiinnostava jatko sarjaan. Edellisien osien mukaisesti kirja ei ole pelkästään dekkari, vaikka ongelman ratkaisu tapahtuu hienosti perinteisen salapoliisiromaanin tyyliin. Kirja on myös yhteiskunnallinen romaani, kuvaus 20-luvun Helsingistä ja sen elämästä. Ja ennen kaikkea osa Karl Axel Björkin elämäntarinaa. Nautinnollinen lukukokemus.

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Adania Shibli: "Sivuseikka"

 

 

 


 

Adania Shibli: ”Sivuseikka”

Otava 2024

104 sivua

Alkuperäisteos  ”Tafşil thãnawĩ” 2017

Suomentaja Sampsa Peltonen

 

Adania Shibli on palkittu palestiinalainen kirjailija, joka oli kutsuttu myös Helsinki Lit-tapahtuman vieraaksi 2024.  Hänen teoksensa ”Sivullinen” oli tarkoitus palkita Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa 2023 Litteraturpreis-palkinnolla. Tilaisuus kuitenkin peruttiin Hamasin hyökkäyksen takia.  Ilmeisesti ajateltiin, että kirja synnyttäisi liiaksi myötätuntoa palestiinalaisten suuntaan ja korostaisi Israelin tekemiä sotarikoksi Gazan alueella.  Valitettavasti tuokin päätös kuvastaa sitä, että maailmassa jotkut asiat ovat joillekin sallitumpia kuin toisille. Samalla se korostaa Shiblin kirjan merkitystä sillä se kuvaa asioita, jotka eivät tule esille valtamedian kautta.

Shiblin kirja ilmestyi alun perin vuonna 2017, joten se ei liity Hamasin hyökkäykseen muuten kuin tuomalla esille niitä olosuhteita, joista tuonkin hyökkäyksen syyt hakevat perustelunsa, vaikka itse hyökkäys ei siltikään ole oikeutettu. Kirjassa on kaksi aikatasoa. Toinen ajoittuu Israelin valtion syntymisen jälkeiseen vuoteen 1949 ja toinen nykyhetkeen.

Ensimmäinen jakso on kertomus israelilaisen sotilaspartion elämästä Egyptin vastaisen rajan tuntumassa. Partion tehtävänä on etsiä maahantunkeutujia mutta omalta osaltaan se myös etsii paikallisia arabeja ja tuhoaa heitä. Löytäessään pienen paimentolaisryhmän se tuhoaa sen ja ottaa ryhmässä olleen tytön vangiksi, joukkoraiskaa ja tappaa hänet ampumalla. Itse tapahtuma on kuvattu kirjassa hyvin neutraalisti, kaikki henkilöt ovat nimettömiä ja se tekee tapauksesta oikeastaan vaikuttavamman ja yleisemmän. Sehän ei ole enää yksityistapaus, vaan osa noudattavaa käytäntöä.

Minusta kertomus raiskauksesta ei kuitenkaan ole tärkein osa tässäkään ensimmäisessä osassa. Tärkein on kuvaus siitä, millainen politiikka Israelilla oli alueen arabin suhteen. Se tulee esille sotilasyksikön esimiehen puheessa alaisilleen:

”Mies aloitti keskustelun selittämällä, että täällä leiriytymisen ajan joukkojen pääasiallinen tehtävä olisi – sen lisäksi, että heidän pitäisi pyykittää Egyptin-vastainen eteläraja ja estää soluttautujia ylittämästä sitä – haravoida Negevin lounainen sektori ja puhdistaa se viimeisistäkin arabeista.”

Amin Maalouf kertoo kirjassaan ”Sivilisaatioiden haaksirikko”, että tuon kirjan ilmestymisvuoteen (2019) mennessä 700 000 israelilaista siirtokuntalaista oli siirtynyt aiemmin arabialaisten asuttamille alueille.  Shiblin kirjan toisessa osiossa tämä muuttunut tilanne kuvataan hienosti, kun hän ajomatkalla vertailee vanhoja karttoja israelilaisten tekemiin karttoihin.

Oikeastaan kirjan toinen osia on jopa tärkeämpi sillä se tuo käytännön tasolla esille, miten Israelin alueen arabien elämää on rajoitettu. Kuinka koko ajan joudutaan pelkäämään, miten valvontapaikoilla koetaan mielivaltaista kohtelua, miten liikkumista ja arjen elämää on rajoitettu. Kirjan henkilö asuu kuitenkin israelilaisten, ei arabien pääsääntöisesti asuttamalla alueella.

Osien sisältö rakentuu sille, että päähenkilö, nuori palestiinalainen nainen näkee artikkeli ensimmäisessä osassa kerrotusta tytön raiskauksesta ja murhasta. Hän haluaa selvittää tapausta ja oikeastaan päästä sisälle tytön kokemukseen. Hän haluaa löytää tapahtumapaikan ja tuon matkan valmistelut, kokemukset ja havainnot tuovat esille palestiinalaisten todellisuutta Israelin arjessa ja juuri Israelin alueella eikä pakolaisleireissä. Tämä kuvaa rasismin armottomasti ja avaa silmiä kirjan lukeneilta. Kirja päättyy myös israelilaissotilaan herkkään liipasinsormeen, minkä niin monet tiedotusvälineiden edustajatkin ovat joutuneet kokemaan.

”Sivuseikka” on tärkeä kirja. Sitä lukiessa on silti syytä pitää mielessä, ettei useinkaan yhden osapuolen totuus ole se oikea ja lopullinen totuus. Shiblin kirjan lisäksi toivoisin, että mahdollisimman moni lukisi myös Amoz Oz:n teoksia. Uskoisin, että nämä kirjailijat yhdessä jopa teostensa tasolla (Amos Oz kuoli 2018) voisivat yhdessä näyttää tietä parempaan tulevaisuuteen.

Adania Shibli on merkittävä palestiinalainen kirjailija, jonka kirja ”Sivuseikka” tuo esille niin miehityssotien julmuutta kuin palestiinalaisten asemaa nykyisessä Israelissa. Se näyttää sen, miltä tuntuu kokea jatkuvaa pelkoa, törmätä rajoituksiin ja rasismiin. Kirjailija oli kutsuttu myös Helsinki Lit-tapahtumaan ja onnellisia ne, jotka pääsivät häntä kuulemaan.  Mutta tärkeää on, että meillä on tämä, silmiä ja sydäntä avaava kirja,