Olga Tokarczuk: ”Empusion”
WSOY 2024
368 sivua
Puolankielinen alkuteos ”Empuzjon: Horrorprzyrodoleczniczy”, 2022
Suomentanut Tapani Kärkkäinen
Kirjan nimi tulee sanoista empusa, naisdemoni ja symposion, antiikin Kreikan vapaiden miesten keskustelutilaisuus. Kirjassa empusa esiintyy nimellä Me ja loppukohtausta lukuun ottamatta esiintyy huomaamattomana liikkeenä lattianrajassa tai valotäplinä. Kirjan empusa on siis eräänlainen naisiin kohdistuvan vihan kostonenkeli. Vuosittain se vaatii uhrikseen nuoren miehen ja välttääkseen valinnan kohdistumasta oman kylän asukkaisiin, uhriksi pyritään aina valitsemaan yksi kuoleva parantolan asukas. En kerro lopun tapahtumista enempää sillä se on yksi kirjan olennaisimpia kohtia ja tietyllä tavalla yllättävä. Epilogissa naisdemoni tai Me kertoo, ettei kuolemantapauksia ole enää tuon tapauksen jälkeen tullut, sillä maailmansota tyydytti ruokahalun toistaiseksi. Symposio on taas parantolan miesten keskusteluhetket, jotka aina päättyvät naisiin ja heitä halventavalla tavalla.
Kirja alkaa perinteisesti. Nuori insinööriopiskelija Mieczyslaw Wojnicz saapuu vuoristossa sijaitsevaan parantolaan hoidattamaan lievää tuberkuloosia. Alku ja tarinan perusrakenne vastaa siten hyvin pitkälle Thomas Mannin kirjaa ”Taikavuori” ja ilmeistä sukua kirjat keskenään ovatkin. Tokarczuk tuo kirjaan kuitenkin kirjan edetessä kasvavan myyttisen kauhuelementin ja nostaa esille naisvihan esiintymisen keskustelussa ja toisaalta erilaisuuden karsastamisen. Näitä ei selkeästi korosteta, mutta lukija ei voi kuitenkaan ummistaa niiltä silmiään.
Kirjan juoni on sinälläänkin kiinnostava ja parantolaelämän kuvaukset keskusteluineen, retkineen ja arkisine tapahtumineen pitävät lukijan mielenkiinnon yllä. Pienet huomaamattomat tapahtuvat kuitenkin lisäävät kerronnan jännitettä ja tuovat mukaan myös kauhuelementin. Selvimmin se tulee mukaan, kun Wojniczille kerrotaan miten tietyt kuolemantapaukset tapahtuvat vuosittain samaan aikaan. Wojnicz valikoidaan uhriksi mutta anomalia pelastaa hänet. En kerro tästäkään enempää, sillä se on kuitenkin vain tukimateriaalia kirjan olennaiselle sisällölle. Tämä tarinan kokonaisuus tekee kuitenkin kirjasta merkittävän romaani eikä julistusta.
Yksi kirjan teemoista on nostaa esille ja näkyviin misogyynisiä asenteita, joita esiintyy klassisessa kirjallisuudessa (Misogynia (kreik. μῖσος, misos ’viha’ + γυνή, gynē ’nainen’) on naisiin ja tyttöihin kohdistuva asenne, jota yleisesti kuvaa aliarvostus tai suoranainen viha eli naisviha.(Wikipedia)). Kirjan lopussa on viittaus teoksiin, joista tässä kirjassa esiin tulevat asenteet on lainattu. Nämä asiat tulevat esille sairaalan potilaiden (miehiä) keskusteluissa esim. aterioiden jälkeen. Tämä luettelo on varsin paljastava ja osittain yllättäväkin. Ne tilanteet ja lausumat, jotka Tokarczukin kirjassa esiintyvät tuntuvat varmasti lukijasta hyvinkin tutuilta ja arkipäiväisiltä. Niinhän nytkin puhutaan. Joten kaukana ollaan vielä tilanteesta, jossa naisten arvostus ja kunnioitus olisi paikallaan. Tämä on minusta toinen kirjan olennaista teemoista.
Lainaan tähän vain yhden lievimmistä miesten välisten keskustelujen kommenteista:
”- Joskus kun puhuu naisten kanssa, jatkoi kaulaa myöten napitettu Walter Frommer, - voi tavallaan syntyä vaikutelma, että he vastaavat järjellisesti ja ajattelevat niin kuin me. Mutta se on harhaa. He imitoivat meidän kommunikointitapojamme.”
…
He eivät edes tiedä teeskentelevänsä. Se on refleksi, vaisto.”
Lähes kaikki miesten väliset keskustelut päättyvät naisiin ja edelleenkin se taitaa olla tärkein keskustelunaihe, jääkiekon ohella, vapaissa miesten keskinäisissä illanvietoissa. Olisikin mielenkiintoista selvittää, miten paljon eroja on virallisesti näkyvissä asenteissa ja toisaalta piilevissä mutta todellisissa asenteissa.
Toinen tärkeä asia joka kirjassa nostetaan esille, on suhtautuminen erilaisuuteen tai poikkeavuuteen. Kirjassa asiasta puhutaan päähenkilön Wojnicz:n yhteydessä ja hänen tapauksessaan puhutaan anomaliasta. En avaa tässä termiä enempää sillä se kertoisi liikaa kirjan juonesta ja lukijan kannalta asian selviäminen on olennainen osa lukunautintoa. Lainaan tähänkin pätkää kirjasta:
”Yksinkertaistuksista suurin on mustavalkoinen ajattelu, joka perustuu yksinkertaisiin antiteeseihin. Ymmärrättekö mistä puhun? Mieli luo itseään varten erilaisia selkeitä vastakohtia: musta – valkoinen, päivä – yö, ylös – alas, nainen – mies. Ne hallitsevat kaikkia havaintojamme. Niiden väliin ei mahdu mitään muuta. Niin nähtyä maailmaa on helppo käsitellä, noiden napojen välillä on helppo suunnistaa, on helppo tietää miten menetellä, ja erityisen helppo on arvioida toisia ja samalla sallia itselleen epäselvyyden ylellisyys. Sellainen ajattelu suojelee ihmistä kaikelta mahdolliselta epävarmuudelta, suit sait, kaikki on selvää, joka tai, välimuotoja ei ole Aristoteles – kultainen vasikka.”
Nostin tämän esille, koska tällainen ajattelu näyttää olevan mitä paljainta todellisuutta niin maailman kuin maammekin politiikassa ja elämässä. Erilaisuuksien ilmenemistä ja ilmenemismahdollisuuksia halutaan rajoittaa ja samalla rajoitetaan sitä laajuutta, miten todellisuutta ymmärretään.
Kirjan loppu on Wojniczikin kannalta lohdullinen. Naisdemonin pelastettua hänet, hän huomaa, että hänen anomaliansa on paitsi rajoite, myös mahdollisuus ja kirjan lopun perusteella näyttää, että hän näitä mahdollisuuksia myös käyttää. Erilaisuuden tuomitsemisessa on aina myös kaksi puolta, Yleiset asenteet ja usein myös säädökset rajoittavat elämää. Mutta myös erilaisen ihmisen omat pelot johtavat siihen, että hän rajoittaa omaa elämäänsä ollakseen huomaamaton. Wojniczin osalta se on merkinnyt mm. verhojen peittämiä ikkunoita ja avaimenreikien tukkimista.
Olga Tokarczukin ”Empusion” on romaanina erinomainen mutta vielä tärkeämpiä ovat sen lukijalle avaavat näkymät naisvihasta ja erilaisuuksien tuomitsemisesta. Kirja sisältää kiinnostavan mutta perinteiseltä tuntuvan kuvauksen parantolaelämästä, jossa kuitenkin ja vähitellen, pienten tapahtumien kautta, myyttiset ja kauhuelementit kasvavat yllättävää loppuratkaisua kohti. Loppuratkaisu sitten purkaa kehittyneet jännitteet. Sen kautta lukijalle avautuu lopullisesti myös kirjan esittelemä ajatusmaailma naisten asemasta ja erilaisuudesta.