Joni Skiftesvik: ”Valkoinen Toyota vei vaimoni”
WSOY 2014
246 sivua
Joni Skiftesvikin teoksessa ”Valkoinen Toyota vei vaimoni” on alaotsikko ”Elämänkuvia”. Kirja onkin myös aidosti elämänkerrallinen. Elämänkerrallisuus on toki kiinnostavaa mutta kirjan ylivoimaisesti tärkein anti tulee siitä, miten elämän hauskoja ja vaikeita hetkiä katsotaan ja koetaan. Lisäsin kirjaa esittävään kuvaan Maarit Lassilan teoksen ”Valonkantaja”, sillä tavallaan valonkantaja ja valonantaja kirjakin on. Siitäkin huolimatta, että kirjan alussa kirjailija ja hänen vaimonsa ovat yhtä aikaa teho-osastolla ja kirja sisältää raskaitakin kokemuksia.
Kirjailijan ensimmäisen kirjan julkaisemisen jälkeen hänen äitinsä kertoi tienneensä aina hänen kirjoittavan kirjan sillä: ”Sinä olet aina katsellut tätä maailmaa eri tavalla kuin muut. Näet semmoista, joka jää muilta näkemättä.”. Nämä äidin sanat pätevät täydellisesti myös tähän kirjaan. Elämäntilanteet ja ihmiset nähdään ja koetaan Skiftesvikille luonteenomaisella tavalla. Tavalla joka tuo niihin aina jotakin uutta. Usein ihmiset kuvataan muutamalla rivillä niin, että niistä tunnistaa myös itsensä tai ainakin naapurinsa. Kirja ei vältä vaikeitakaan tilanteita ja itse tilanteita tärkeämpää on se, miten niistä selvitään eteenpäin. Ja eteenpäin kirjassa selvitään.
Kirja on hyvin paljon samanlainen kuin elämä itse. Siinä on iloa ja naurua, suurta surua ja onnea. Mutta lopulta kirja kaikelta osin näyttää sen, että elämä on elämisen arvoista. Minulle tämä kirja jätti jälkeensä hyvän mielen. Kiitos siitä kirjoittajalle. Tosin tuntui välillä myös siltä, että kirjailija kohteli itseään silkkihansikkailla mutta se hänelle suotakoon.
Skiftesvikiltä ilmestyi 2018 teos ”Finlandia City”, jonka alaotsikkona on samoin ”Elämänkuvia”. Se on tavallaan rinnakkaisteos tälle kirjalle sillä ajallisesti on mukana samoja jaksoja. Samanlainen humaani ja lämmin teos sekin on.