Pajtim Statovci: ”Lehmä synnyttää yöllä”
Otava 2024
277 sivua
Pajtim Statovcin uusin kirja ”Lehmä synnyttää yöllä” on hyvin vahvaa ja peittelemätöntäkin tekstiä niin maahanmuuttajien kokemuksista, kaipuusta vanhaan kotimaahan kuin lapsena pakolaisiksi joutuneiden vaikeudesta tottua vanhan ja uuden kotimaan kulttuurieroihin. Se on myös kirja ihmissuhteista, homoseksuaalisuudesta ja kirjoittamisen vaikeudesta. Mutta hyvin vahvasti se on myös kirja muistoista, niin todellisista, kuin mielikuvituksen ja ajan muokkaamista. Tämä on tärkeä ja mielenkiintoinen kirja, jonka ajallinen jaksotus ja tapahtumien runsaus pitää lukijan mielenkiinnon yllä.
Kirjaa on vaikea olla lukematta ilman että henkilöitä ja tapahtumia yhdistäisi kirjoittajaan, niin paljon yhteistä kirjan päähenkilön elämässä ja kirjoittajassa on. Kirja ei ole kuitenkaan autofiktiivinen. Mutta kirja voi kuitenkin osaltaan perustua muistoihin ja kuten tiedetään, ajallisesti kaukaisemmat muistot ovat hyvin epäluotettavia. Yksittäisen muiston ympärille voi mielikuvitus ja sitä ruokkivat kokemukset elämästä rakentaa vaihtoehtoista todellisuutta, joka saattaa itsestä tuntua todelta, mutta muista vieraalta. Kirja kannattaa siis lukea kirjana, silloin se tarjoaa lukijalle kirjailijankin tarkoittaman kokemuksen.
Yksi kirjan tärkeimpiä asioita on kuvaus siitä, miten erot pakolaisten entisen ja uuden kotimaan kulttuurissa ja elämäntavoissa kasvavat lähes ylittämättömiksi. Erityisesti tämä koskee lapsina pakolaisiksi joutuneita. Jos lapset uudessa kotimaassaan joutuvat syrjityiksi, he jäävät helposti ilman kotimaata. Tämä korostaa kotiuttamisen tarvetta, jonka edellytyksiä meillä ollaan heikentämässä. Kirjan päähenkilön kokemukset, pitkillä jaksoilla isoisän kodissa Kosovossa, kuvaavat hienosti tätä ristiriitaa ja hyvin riipaiseva on kuvaus lehmän synnyttämisestä ja pojan ja lehmän ystävyydestä kun sitä vertaa isoisän käytökseen. Siitäkin tosin osa on mielikuvituksen luomaa todellisuutta.
Kirjan hieno oivallus on kuvaus kolmipäisestä (vuohi, leijona ja käärme) kimeeristä. Oikeastaan siihen kasautuvat kaikki pelot ja uhkat, joita poika Kosovossa ollessaan kokee. Kimeeristä tulee lopulta hänen ystävänsä ja turvansa uhkien ja pelkojen keskellä.
Kirjassa muuallakin esiintyy kimeerimäinen teema. Pelot ja uhat kasautuvat yhdeksi kokonaisuudeksi. Vahvin esimerkki siitä on opettajan ja päähenkilön suhde koulussa. Opettajan asenteeseen ja käyttäytymiseen kasaantuvat kaikki ne pakolaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja halveksunnat, joita yhteiskunnassamme esiintyy. Missään todellisessa opettajassa tällaista kokonaisuutta esiinny, mutta mielikuvitus kasaa ne yhteen ja muistoihin. Tämä luo opettajasta kimeerimäisen hahmon. Sekin purkautuu kriisin kautta. Kirjassa opettajan suhtautuminen päähenkilöön ja ennen kaikkea kiusaaminen muiden oppilaiden toimesta on kerrottu rankasti ja herättävästi.
Samalla tavalla kimeerimäisiä kokemuksia kirjassa muodostuu myös kirjoittamisen vaikeudesta, homoseksuaalisuudesta ja ennen kaikkea suhteesta omaan perheeseen, varsinkin isään ja isoisään, joiden asenteen ja käyttäytyminen perustuvat perinteiseen kosovolaiseen kulttuuriin. Näihinkin ongelmiin tuntui kirjassa löytyvän ratkaisu. Kuolleelle isälle kirjoitettujen kirjeiden ja isoisän käyttäytymisen paljastamisen kautta. Tai sitten ei.
Uskon, että moni lukee kirjan erilaisella tavalla, eikä löydä siitä tuota kimeeriläistä piirrettä. Minusta se kuitenkin kuvaa kirjoittajan tapaa kasata ongelmia yhteen ennen ratkaisua.
Pajtim Statovcin kirja ”Lehmä synnyttää yöllä” on taas yllättävä ja monitasoinen lukukokemus. Paikoin hyvin raaka ja kaunistelematon, mutta sillä tavalla myös herättää lukijan ajattelemaan. Kirjaa on vaikea lukea yhdistämättä tapahtumia kirjailijan omaan elämään. Se ei ole kuitenkaan autofiktiivinen teos ja kannattaa lukea romaanina. Vaikka teksti perustuisi muistinvaraisiin tapahtumiin, ovat muisti ja muistot näissä asioissa epäluotettavia kumppaneita. Mielikuvitus ja elämänkokemukset muokkaavat muistoja ja luovat niistä uudenlaisen todellisuuden. Hieno kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti