Päivi Alasalmi: "Alamaailman kuningatar" ja "Häkkilinnut"

 

 

 

Päivi Alasalmi: ”Alamaailman kuningatar”

Gummerus 2022

347 sivua

Päivi Alasalmi: ”Häkkilinnut”

Gummerus 2023

334 sivua

 

Nämä kaksi kirjaa ovat ensimmäiset osat Päivi Alasalmen dekkarisarjasta.  Sarjaan on kirjailija onnistunut luomaan uuden kiinnostavan  aihepiirin ja kahden ensimmäisen kirjan perusteella myös hyvin koukuttavan sisällön ja kiinnostavan henkilögallerian.

Periaatteessa kirjoja kuljettava tarina rakentuu hyvän ja pahan välisen taistelun ympärille. Se konkretisoituu  identtisten kaksoissisarten Anun ja Karlan  kautta. Kirjan alussa he eivät edes tiedä toistensa olemassaolosta. Koko tarinan kannalta onkin kannatettavaa lukea nämä kirjat  järjestyksessä,  sillä Anun ja Karlan suhteet selviävät näin parhaiten  ja samoin syyt  siihen,  miksi  heidän välilleen  kehittyy  tuo hyvän ja pahan  taistelu. En kerro siitä enempää,  sillä tapahtumat ovat niin yllättäviä  ja hienoja, että lukijan  kannattaa kokea ne  itse.

Anun ja Karlan  tarinan lisäksi kirjat  sisältävät  useita  erillisiä mutta kuitenkin kokonaisuuteen kytkeytyviä tarinoita. Ne pitävät kirjassa yllä tiivistä intensiteetti niin, että tekee mieli lukea kirjat ahmimalla. Osassa näistä tarinoista on ratkaisuja, joiden  lupaan yllättävän lukijan.

Päivi Alasalmen  kirjoista  olen  pitänyt eniten hänen saamelaistrilogiastaan: ”Joenjoen laulu”, ”Pajulinnun huuto” ja ”Siipirikon kuiskaus”. Ne avasivat silmäni, niin saamelaisuuteen kuin heidän kohteluunsakin.  Ei hänen dekkarisarjansakaan ole pelkästään dekkarigenreen kuuluva, vaan se sisältää paljon tietoa elämämme arjesta, sen nurjapuolista ja  kirjassa  myös nykyajan merirosvouksesta.

Yksi olennainen kirjassa käsitelty aihe liittyy Anun työhön. Eli miten naiset pystyvät hillitsemään väkivaltaisia reaktioitaan. Voidaan tietysti sanoa, että miehille tällaista ohjausta pitää järjestää. Totta kai. Mutta se ei  silti vähennä naisille annettavan ohjauksen tarvetta. Hienoa, että aihe on  liitetty dekkariin, johon se tietysti sopii. Kirjassa käsitellään hienosti  myös koulukodin ja vankilan vaikutuksia ihmisiin. Anun ja Karlan erothan pitkälti liittyvät  myös erilaiseen kasvuympäristöön ja lapsuudessa koettuun rakkauteen ja turvallisuuden tunteeseen. Kirja tuo myös näkyville henkiseen väkivaltaan perustuvan avioliiton ja sen vastapainoksen äärettömän kauniin kuvauksen rakkaussuhteen alusta ja sen kasvamisesta.

Poliisin työn kuvaus on kirjoissa tarkkaa ja työn ongelmat, rasittavuus ja usein myös palkitsemattomuus tulee  hienosti esille. Minusta on kuitenkin tärkeää, että kirja tuo esille ne inhimilliset tunteet ja vaikuttimet jotka poliisien työhön vaikuttavat.  Ilman niitä toiminta olisi karua.

Hyvän ja pahan taistelu maailmassa ja oikeastaan myös jokaisen ihmisen elämässä on arkipäivää. Hyvin usein ongelmia ratkaistaan vastaamalla samalla mitalla. Minusta kirjassa Anun optimisti Karlan suhteen on innostavaa  ja  toivottavasti se säilyy myös tulevissa koitoksissa. Upea kirjasarja.

Näillä kirjoilla kelpaa aloittaa dekkarikesä. Ne ovat Päivi Alasalmen uuden dekkarisarjansa kaksi ensimmäistä osaa ja jatkoa  on tulossa. Kirjat ovat miellyttävällä tavalla omaperäisiä, jännittäviä ja pitävät lukijan tiukasti otteessaan. Kirja tyydyttää vaativankin dekkarien lukijan vaatimukset, sillä yllättäviä ratkaisuja riittää. Kirjat ovat kuitenkin myös paljon enemmän. Päivi Alasalmi on hyvin perehtynyt  kirjoittamiinsa aiheisiin, sillä hän tarjoaa tarpeellista tietoa  niin naisten väkivallasta, vankilan ja koulukotien vaikutuksista ihmisiin, kuin  nykyajan merirosvouksestakin. Ja ei suinkaan vähäarvoisimpana, kiroissa on kaunein rakkaustarinan alku mitä olen aikoihin lukenut. ”Häkkilinnun” loppu jättää sopivasti nälän seuraavaa kirjaa kohtaan. Kiitos kirjoittajalle  hienon dekkarisarjan aloituksesta.