Tatiana Țîbuleac: ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät”

 

Tatiana Țîbuleac: ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät”

Kustannusosakeyhtiö Kairaamo  2026

167 sivua

Suomentaja Tuukka Tuomasjukka

Kansi ja graafinen suunnittelu Risto Viitanen

 

Tatiana Țîbuleac on Ranskassa asuva moldovalaisromanialainen kirjailija, jonka teoksen ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät” suomentaminen on todellinen kulttuuriteko. Suurten kustantamojen kautta julkaistaan uskomattoman vähän ns. pienten kielialueiden kirjallisuutta, vaikka käsite pieni kielialue on hyvin tulkinnanvarainen. Sillä vaikka Moldovassa on 2,5 miljoonaa asukasta, on heitä Romaniassa jo noin 20 miljoonaa. Harvinaisempien kielialueiden syrjiminen on osaltaan tukemassa rodullisia ja kulttuurillisia ennakkoluuloja ja rotuvihaa.

Ja mikä tärkeintä ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät” on erinomainen, persoonallinen ja ajatuksia herättävä ja lohdullinen kirja.

Saattaa tuntua oudolta kutsua lohdulliseksi kirjaa, jonka päähenkilönä ovat äitiään vihaava ja onnettomuudessa rampautuva teinipoika, Aleksy, ja syöpää sairastava ja siihen kuoleva äiti mutta kirjailija rakentaa näistä keitoksista nautinnollisen tekstin, joka on samalla hyvästijättö ja kasvutarina koskettavalla tavalla.

En kerro juonesta laajemmin mutta se on pääsisällöltään Aleksyn muistoja kesästä, jolloin kuolemaa odottava äiti lahjoi hänet viettämään yhteistä kesää ranskalaisessa pikkukylässä. Aleksy suostui äidin luvattua hänelle auton ja väärennetyn ajokortin. Kylässä äiti kertoo Aleksylle kuolevansa syöpään kesän lopulla. Tästä alkaa myös Aleksyn kasvutarina.

Åiti ei valittele sairautaan, vaan pyrkii elämään täyttä elämää. Yhteiselämän kautta Aleksyn suhde äitiin myös muuttuu ja he purkavat usein myös sanattomasti aiemman elämän synnyttämiä kaunojaan. Kun Aleksy on aiemmin pitänyt äitiään rumana, jolla vain vihreät silmät ovat kauniit ja ne ovat virhe. On äiti kesän lopulla jo kaunis. Kesän lopulla äiti kuolee ja Aleksy romahtaa ja joutuu mielisairaalaan. Hän palaa isoäitinsä luokse, jonka hellyys parantaa ja saattaa loppuun Aleksyn kasvutarinan ja Aleksy löytää myös rakkautensa, Moiran.

Aaleksy menestyy ja vaurastuu tauluja maalaamalla. Hän löysi taiteen mielisairaalassa ja se on todennäköisensä hänen mielelleen tarkoitettu tie normaaliin elämään. Autokolari ja siinä rampautuminen ja Moiran loukkaantuminen muuttivat kaiken, mutta eivät tuhonneet elämää.

Kirja on äärettömän taitavasti kirjoitettu. Se koostuu lyhyistä kappaleista – muistoista ja tapahtumista, jotka eivät välttämättä ole aikajärjestyksessä mutta vievät tarinaa eteenpäin. Ne eivät mässäile tuskalla ja kärsimyksellä, vaan ovat enemmänkin kauniita muistoja, jotka tekevät lukemisesta lohdullista. Poikkeuksena on tietysti kirjan alku, jossa puretaan katkeruutta.

Pitkin kirjaa minua askarrutti miten Moiran kävi autokolarissa. Lukijoille paljastan, että asia on kerrottu kirjan lopussa kappaleessa 77. Samassa kappaleessa on viimeinen lause:

”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät, eikä se kesä päättynyt koskaan”

Muistot ja muutos jäivät pysyviksi ja se on tärkeä lohtu myös kirjan sisäistäneille lukijoille.

Tatiana Țîbuleac:n kirja ”Sinä kesänä äidin silmät olivat vihreät” on uskomattoman hieno ja persoonallinen äitiään vihaavan teinipojan Aleksyn kasvutarina. Aleksy kertoo kirjassa muistoja kesästä, jossa yhdessäolo ja arjen tapahtumat vähitellen muuttivat äidin ja pojan suhteen. Kesä ja sen tapahtumat loivat myös pohjan Aleksyn kasvulle eteenpäin. Kirja on kaunis ja lohdullinen. Kiitos myös Kairaamolle joka on julkaisut tämän harvinaisemman kielialueen helmen meille suomalaisille.

Irène Némirovsky: ”Ranskalainen sarja”

 

Irène Némirovsky: ”Ranskalainen sarja”

Gummerus 2005mirovskyn

505 sivua

Ranskankielinen alkuteos ”La Suite Fançaise” (postuumisti 2004)

Suomentaja Anna-Maija Viitanen

 

Irène Némirovskyn elämän esittely vaatisi oman kirjansa mutta onneksi varsinaisen romaanin lisäksi tässä kirjassa on mukana Myriam Anissimov:n ”Alkusanat”. Se on lyhyt kertomus kirjailijan elämästä. Lisäksi kirjan lopussa on omana osionaan pätkiä kirjailijan muistikirjasta, jossa on mietteitä Ranskan sodanaikaisesta tilasta ja  hänen silloin tekeillä olleesta kirjastaan, ”Ranskalaisesta sarjasta”. Lopussa on kirjeenvaihtoa, joka selventää Némirovskyn, hänen perheensä ja myös tämän kirjan kohtaloa. Hän syntyi juutalaiseen perheeseen Kiovassa ja perhe pakeni vallankumousta Pietarin ja Suomen kautta lopulta Ranskaan. Suomen aikaansa hän on kuvannut kahdessa novellissaan kirjassaan ”Sunnuntai”. Sodan aikana saksalaiset pidättivät Irène Némirovskyn ja hän kuoli Auschwitzin keskitysleirillä 1942. Hän sai juuri ennen pidätystään kirjansa ”Ranskalainen sarja” toisen osan valmiiksi.  Hänen tyttärensä kuljetti kirjan alkuperäistä luonnosta matkalaukussa koko sodan ajan, piileskellessään häntä etsiviä saksalaisia ja ranskalaisia santarmeja. Kirjan piti alkuaan olla kuusiosainen, jolloin se olisi kattanut koko sodan ajan. Nyt kaksi ensimmäistä osaa kertovat sodan ja Ranskan miehityksen alusta. Ne ovat tällaisenaankin hienoja kuvauksia tavallisten ihmisten arjesta ja käyttäytymisestä poikkeusoloissa.

Kirjan ensimmäinen osa ”Myrsky kesäkuussa” kertoo Saksan ja Ranskan välisen sodan alkuhetkistä. Jännityksestä alkaako sota, ja pariisilaisten pakenemisesta sodan alettua. Némirovsky kertoo tapahtumista ihmisten kautta, mikä tekee siitä koskettavamman ja läheisemmän. Hän ei kaunistele hyväosaisempien itsekyyttä. Hän tuo esille, pelon ja epätietoisuuden vaikutuksen. Ovien sulkemisen pakolaisilta mutta myös auttamisen viimeiseen leipäpalaan saakka. Ihmiset. On myös nuoria, jotka haluavat vapaaehtoisina puolustaa Ranskaa ja hakeutuvat rintamalle, jossa ovat enemmänkin tiellä. yleensä juuri hyväosaiset.  ovat häikäilemättömiä, painostavat suhteillaan apua saadakseen, järjestävät kuljetuksen rakastajattarelleen tai jopa varastavat bensiiniä autoonsa. Heidän osaltaan alun sekasorron jälkeinen tuntuu palaavan ennalleen. Huonompiosaiset ovat aina sodan kärsijöitä. Némirovsky ei sano näin suoraan, mutta lukijana koen kuvaukset tällä tavalla.

Toinen osa on nimeltään ”Dolce” ja se kuvaa miehitykseen alkuaikaa pienessä kylässä jonne on sijoitettu saksalainen osasto. Vaikka taustalla vaikuttavat sodan ankarat lait: vastarintaliikkeen kiinni jääneet jäsenet tai heitä auttaneet ammutaan ilman oikeudenkäyntiä ja toisaalta omaisuutta ja ruokatarvikkeita piilotetaan saksalaisilta ja vastarintaliikettä tuetaan, kuvaa Némirovsky tässäkin kylän arkea ihmisten kautta. Siellä se näyttää erilaiselta. Vihollisuuksista huolimatta sotilaiden ja kyläläisten välille muodostuu suhteita, ystävyyttä ja jopa rakkautta. Kylässä ei ole nuoria miehiä, jotka ovat vankeina tai kaatuneina ja paikalliset nuoret ja nuoret sotilaat tapaavat välttämättä toisiaan arjen tilanteissa. Némirovsky kuvaa kylän tilannetta hämmästyttävän tasapuolisesti vaikkakin unohtamatta, että taustalla vaikuttaa sodan ankaruus. Kartanon nuori rouva rakastuu nuoreen saksalaiseen upseeriin, mutta samaan aikaa piilottelee talossa saksalaisten etsimää ranskalaista.

Tärkeintä kirjassa on se, että se kertoo ihmisistä sydämellisesti ja lempeästi. Se tuo esille sodan arjen ja kärsimykset syyttämättä vastapuolen henkilöitä ihmisinä, vaan näkee vieraat sotilaatkin vain katkeran sodan osapuolina. Syylliset ja syyt on etsittävä muualta kuin arjen ihmisten tasolta, eikä tällä tasolla ole syytä kylvää aiheetonta vihamielisyyttä. Tämähän on nykytilanteessa valitettavan yleistä.

Irène Némirovskyn kirja ”Ranskalainen sarja” kuvaa Ranskan ja Saksan välisen sodan alkuvaihetta ja miehityksen alkua. Vaikka kirja ei kaunistelekaan tapahtumia, on se sodan ajan kuvaukseksi harvinaisen lempeä. Se kuvaa sodan arkea ihmisten arkielämän ongelmien ja tunteiden kautta. Se korostaa selviytymistä ei vihaa eikä sodan sankaruutta. Sillä, arjen tasolla, olemme tuntevia ja kokevia ihmisiä olimme sitten kummalla sodan osapuolella tahansa. Kaunis kirja, jonka kautta kannatta tutustua myös laajemmin Irène Némirovskyn elämään ja tuotantoon.

Heikki Kännö: "Silmät"

 

Heikki Kännö: ”Silmät”

WSOY 2026

481 sivua

 

 

Heikki Kännön uusin kirja ”Silmät” on kiinnostava ja vaativa mutta samalla tiukasti otteessaan pitävä teos ja mikä tärkeintä myös teos, joka varmasti jättää jäljen lukijan mieleen ja ajatteluun.

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että kirja on nuoren ranskalaisen pojan Lucien Demenyn kasvutarina kirjailijaksi. Tarina lapsuudesta kuolemaan Pariisissa miehityksen aikana ja sen jälkeen. Vaikka tuo kasvutarinakin on kiinnostava ja mystisyyttä siihen tuo Lucienin teininä löytämä suuri lukollinen muistikirja, jonka etusivulla tuijottavat silmät. Silmät, jotka paljastuvat Ranskan vallankumouksen aikaisen tuomarin silmiksi. Kirjassa on nimilista giljotiiniin tuomituista ja lopulta Lucien alkaa myös uskoa, että jokainen kirjaan lisätty nimi merkitsee myös tämän kuolemaa. Lopulta kirjan tuomari alkaa Lucienin mielikuvituksessa ohjata myös hänen elämäänsä ja kirjoittamistaan. En kerro kirjan tästä puolesta enempää, sillä vaikka se on kiinnostava ja rikas, on se mielestäni vain kirjan tapahtumien kulkua ohjaava tarina.

Kirjan tärkein anti liittyy kuitenkin kirjan filosofisiin ja taiteesta ja taiteen tekimisestä käytyihin keskusteluihin ja niihin liittyviin lainauksiin aikalaisten teoksista. Lucien Demeny eli Pariisissa samaan aikaan kun siellä vaikuttivat Sartre, de Beauvoir, Camus ja kuvataiteilijoista Alberto Giacometti sekä filosofi Georges Bataille. Bataillelta kirja käsittelee ennen kaikkea teosta ”Silmän tarina” mutta Bataillen merkitys on paljon laajempi kuin seksuaalisuuteen liittyvät aiheet. Hänen teoksensa liittyvät myös läheisesti kirjallisuuteen, ihmisen sisäiseen kokemukseen ja myös uskontoteoriaan. Bataillen mukanaolo teoksessa on minusta ehkä tärkein kirjan anti, sillä se voi innostaa ihmisiä tutustumaan hänen ajatuksiinsa laajemminkin ja näin ymmärtämään nykyfilosofian suuntauksia. En kuitenkaan välttämättä suosittele kokeilemaan kirjassa esiteltyä kananmunakoetta. Tai mikä minä olen teitä kieltämään. Sen sisältö kyllä selviää kirjaa lukiessa. Blogin kuvaan laitoin mukaan Bateillen teoksen ”Noidan oppipoika”. Se on kohtuullisen kattava teos Bataillen ajatuksista ja esimerkiksi siinä esitetty näkemys fasismin nousun syistä on hyvinkin ajankohtainen. Valitettavasti tämäkin teos taitaa olla loppuunmyyty.

Kännö korostaa kirjassaan että ”Kirjassa esiintyvät historialliset henkilöt ovat todellisuuspohjastaan huolimatta tekijän mielikuvituksen tuotetta.” Tulkitsen tämän kuitenkin tarkoittavan sitä, että heidän arkensa kirjassa on tekijän luomaa ”todellisuutta” mutta heidän ajatuksensa ovat useimmiten aitoja. Sitä osoittaisi kirjan lopussa oleva lista teoksista, joista kirjassa on lainauksia.

Juuri noiden julkisuuden henkilöiden ajatusten yhdistäminen kirjan tapahtumiin tarjoaa lukijalle mahdollisuuden tunnistaa noiden ajatusten syvimmän sisällön ja merkityksen. Nämä ovat niitä todellisia helmiä, joita Kännö tarjoaa lukijoilleen.

Erityisen tärkeitä olivat mielestäni Alberto Giacomettin ajatukset oman taiteensa sisällöstä ja niistä tavoista, joilla hän kohdettaan taiteellaan lähestyy. Samoin selostukset tiettyjen teosten takana olevista ajatuksista avasi lukijalle uuden maailman.

Sartren ohjeen Lucien Demenylle ovat sellaisia, jotka jokaisen aloittelevan kirjailijan tulisi lukea. Lainaan ne Kännön kirjasta:

”…Ihmisen on mahdollista kirjoittaa uskottavasti ainoastaan itsestään, koska oma eksistenssi on ihmisen ainoa autenttinen kosketuspinta todellisuuteen. Mutta teitä lukiessa tuntuu kuin pelkäisitte sitä mitä tunnette, ajattelette ja olette ja että sen vuoksi luotte väärennöksen ja kerrotte hänestä. Kyllä kyllä, Sartre kohotti kättään vaimentaakseen vastalauseeni, minä ymmärrän, ettei Adrienin ole tarkoituskaan olla te, mutta siitä huolimatta hänen pitäisi olla. Samoin kuin Célian. Ja Sachan. Sekä myös Mauricen, vaikka luontonne pistäisi vastaan. Kohtaus, jossa Maurice viiltää Célian kurkun ja sen jälkeen suutelee hänen huuliaan…Teidän pitäisi tuntea veri käsissänne ja maistaa se suussanne, mutta verisen suudelman sijaan kirjoitatte poliisiraportin…”

Vaikka Lucienin kasvaminen kirjailijaksi nouseekin helposti kirjan pääteemaksi, haluaisin korostaa kirjan Joan-osuutta (Joan esiintyy kirjassa kolmella eri nimellä). Joan tuo kirjassa mukaan inhimillistä lämpöä ja uhrautumista joka meillä arjessa jää helposti huomaamatta vaikka otamme sen epäröimättä vastaan. Joan kuvaa myös hienosti näyttämötaiteilijoiden tunnelmia ennen esitystä ja esityksen aikana. Kännö kuvaa Joanin kauniisti ja tavalla jonka historian ja nykyisyyden naiset ansaitsevat.

Heikki Kännön teos ”Silmät” on omaleimainen ja koskettava romaani kirjailijaksi kasvamisesta mutta ennen kaikkea se on helmi niille, joita kiinnostaa taiteen tekemisen taustalla oleva filosofia, kokemukset ja taiteellisen työn nautinto ja tuska. Parhaimmillaan kirja avaa uusia ovia katsoa ja kokea maailmaa. Ja Joanin kautta tarjoaa myös meidän kaikkien tarvitsemaa inhimillistä lämpöä.