Boris Akunin: Valtioneuvos

Boris Akunin: ”Valtioneuvos

Into Kustannus Oy

2016

411 sivua

Suomennos Anton Nikkilä

Boris Akunin (s. 1956)  on  oikealta nimeltään Grigori Salvovits Tshatisvili. Hän  on  venäläinen, Georgiassa   syntynyt,  kirjailija  jonka  tunnetuimpia  teoksiaan  ovat 1800-luvun  lopun  Venäjälle  sijoittuvat  Erast  Fandorin  dekkarit. Kirjoja  on  ilmestynyt  viisitoista  ja  niistä  on  suomennettu  kuusi. Kirjat  luetaan  dekkareiksi  mutta  ne  sisältävät  paljon  muutakin. Ajankuvan  tsaarinaikaisesta  Venäjästä  1800-luvun  loppupuolelta, kertomuksen virkakoneistosta, keinottelusta, kapinoinnista  ja  tietysti Erast  Fandorinin  elämästä. Kuten  monet  muutkin dekkarit, niin  kyllä  nämäkin ovat  aitoa  kaunokirjallisuutta.

Kaikki  kirjat  ovat  itsenäisiä  mutta  selkeän  lisäarvon  tuo,  jos  ne  lukee  aikajärjestyksessä.  Silloin  selviää  kuinka  työuraansa  aloittava vähän  säikky  14 asteen  virkamies  kasvaa Eras Fondoriniksi – valtioneuvokseksi.

Suomennettujen  kirjojen  järjestys  on  seuraava:

• Asaselin salaliitto. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2001. (1876)
• Turkkilainen gambiitti. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2002.(1877)
• Leviatanin purjehdus. Suomentanut Anton Nikkilä. WSOY, 2002.(1878)
• Akilleen kuolema. Suomentanut Kari Klemelä. WSOY, 2003.(1882)
• Erikoistehtäviä. Suom. Anton Nikkilä. (sisältää romaanit Patasotilas ja Somistaja). Into Kustannus 2015. (1886 ja 1889)
• Valtioneuvos. Suom. Anton Nikkilä. Into Kustannus 2016. (1891)

”Patasotilas” ilmestyi erikseen  vuonna 2003 mutta se  on jätetty  luettelosta  pois. Luettelon  lopussa  on suluissa   kirjan  tapahtumien vuosiluku.

”Valtioneuvos”  käynnistyy  siitä, että Taistelyryhmäksi  kutsutun terroristiryhmän  jäsen  murhaa Erast Fandoriniksi  naamioituneena  pyöveliksi  haukkumansa  kenraaliadjutantti  Hrapovin.  Aluksi  Fandorin  pidätetään  mutta  pian  hän  on  itse  tutkimusten  johdossa. Kirjassa  Akunin  esittelee  tyypillisesti molempien  osapuolien  lähtökohtia  ja  syitä  toimintaansa. Erityisen  herkullisia  ovat  Akunin  kuvaukset  tsaarinaikaisen  hallinnon  kyvyttömyydestä  ja  korruptiosta. Ei  jää epäselväksi, että  Fandorin  on oikeuden, heikkojen  ja  hyvän  puolella  vaikka palveleekin  tsaarin, usein  epäoikeudenmukaista, hallintoa. Tämä huonon politiikan  ja  oikeudenmukaisuuden  ristiriita on yksi  Akuninin  kirjojen olennaisista  jännitteistä. Ja  sehän  on aina  ajankohtainen. 

Erast Petrovits asteli kiireettömästi  murheellisten  jalavien  keskellä ja  yritti käsittää, miksi politiikkaan  liittyvissä tapauksissa oli aina epämiellyttävä, mätä sivumaku. Päällisin  puolin  tämä tutkinta oli samanlainen  kuin  mikä tahansa muu, kaiken  lisäksi muita  paljon  tärkeämpi. Sen  päämääräkin oli  perin  kunniakas: yhteiskuntarauha ja  valtion etujen puolustaminen. Mistä  likainen  olo sitten  johtui ? (”Valtioneuvos” s. 118)

Aika  pian  juonen  edetessä  huomataan, että terroristiryhmän  menestys  johtuu  siitä,  että  sillä  on   hallinnossa  korkean  tason tiedottaja.  Siitä  alkaa  korkean  tason  shakkiottelu, jossa  jahdataan  toisaalta   terroristeja  ja  toisaalta  tiedottajaa.  Kirjasta  ei  puutu  tapahtumia eikä  kauniita  naisia  mutta  se  sisältää  myös  pohdintoja tsaarinaikaisen  Venäjän  kehittämisestä  oikeudenmukaisempaan  suuntaan. Kaikkien  Akuninin  kirjojen  naiset  ovat  myös  omaa  luokkaansa.   He  eivät  ole  välikappaleita  vaan  aktiivisia,  omapäisiä  toimijoita. Fandorinin  ihastus, Esfir,  on määrätietoinen  nuori  nainen, jonka toivoisi  tapaavansa  tulevissakin  kirjoissa.  Hänen  kanssaan  Erast  joutuisi  koville. Ohessa Esfirin  kommentti ensimmäisen  tapaamisen  jälkeen:

”-Katsotaan  hän vastasi  ja  jatkoi puhumista  suu  täynnä. – Minä  käyn luonasi, mutta  sinä et  voi  käydä minun  luonani. Säikäyttäisit  kaikki  ystäväni. Sitä  paitsi Papchen  ja Mamchen alkaisivat  kuvitella, että  olen  löytänyt  kunnon sulhasen.” (”Valtioneuvos” s 148)

Fandorinin  ansiosta  tilanne  lopulta  ratkeaa  mutta  koska  Venäjän  hallintokoneisto  ei  näytä  ottavaan  mitään  opikseen,  joutuu  hän  lopussa  toteamaan:

”Tiedättekö, teidän  ylhäisyytenne, olen  tehnyt päätöksen, että  en  halua olla  enää  valtion palveluksessa, Erast Petrovits sanoi  selkeällä ja  itsevarmalla  äänellä katsoen  hänen  keisarillisen  ylhäisyytensä kasvoja  mutta samalla ikään  kuin niiden  läpi. -Yksityiselämä on enemmän  mieleeni.

Ja odottamatta  audienssin  loppumista hän suuntasi  kohti  ovea.” (”Valtioneuvos” s. 411)

Tästä  huolimatta sanoisin – ei  huolta. Venäjän  hallinnon muuttumaton  toiminta  johtaa  välttämättä  siihen, että Fandorinia  tarvitaan  jatkossakin. Tervetuloa  takaisin Erast  ja Esfir. 

Erikoiskiitos  kääntäjälle. Hän  on  käyttänyt  sanoja  ja  sanontoja, jotka  tukevat  ajankuvaa.  Erityisen  viehättävä  on sana  miehiminen.

”...Tarkoitatteko, että santarmiston  ja suojeluosaston edustajat  harjoittavat miehimistä agenttien  kanssa ?” (”Valtioneuvos” s. 34)

Sana  sopii  mainiosti  1800-luvun  lopulle.

Hieno  kirja. Erast Fandorin-sarjan  parhaimmistoa.  Kannattaa  tarttua. Tämä  sarja  on  koukuttava  ja  jäänyt  aivan  liian  vähälle  huomiolle.