A.S.Byatt: Pieni musta kirja

 

A.S. Byatt: ”Pieni musta kirja”

Teos 2012

204 sivua

Suomennos Kersti Juva

 Alkuteos: Little Black Book of Stories 2003

A.S. Byatt  on  1936 syntynyt englantilainen, palkittu (Booker-palkinto 1990)  kirjailija, jonka  kirja ”Riivaus”  on usein  maailman  parhaiden  kirjojen  listalla. Byatt:lta  on  suomennettu  neljä  teosta ”Riivaus”, ”Lasten kirja”,”Pieni musta kirja”  ja ”Ragnarök: Jumalten tuho”.

Kirjan ”Riivaus” on  alaotsikkona romanttinen  kertomus.  Romanttinen se  kyllä  on,  mutta myös  muuten  kaiken  suitsutuksen  arvoinen. Hyvä ja tutustumisen  arvoinen  jo kyllä  imaisee  mukaansa kirja.  Minusta  Byatt:n  paras  on  kuitenkin ”Lasten  kirja”,  vaikka  se on paksu  ja tuntuu aluksi vaikealukuiselta.  Vaikealukuisuus  johtuu siitä, että se  kattaa  pitkän  ajanjakson, usean  ihmisen  henkilöhistorian ja käsittelee useita  taiteenlajeja.  Kuitenkin  kun  kirjaan  pääsee  sisälle,  se  palkitsee  lukijan tunteilla, oivalluksilla  ja tiedoilla.  Kyllä  siinäkin  voisi alaotsikkona  olla  romanttinen kertomus  mutta  on ”Lasten  kirja” paljon  muutakin.

”Lasten  kirja”  yhtenä  osana  olivat  sadut tai  tarinat  joita  yksi  päähenkilöistä  kirjoitti  lapsilleen. Tarinat etenivät ja kehittyivät  lasten  kasvamisen  myötä.  Minusta  tämä  ”Pieni  musta kirja”  on  tavallaan  alkusoittoa ”Lasten  kirjan” tarinoille.  Tosin  kyllä  siellä   tarinat  olivat  hurjempia.

Tässä  kirjassa  on viisi  tarinaa. ”Olio metsässä”  kertoo  kahdesta pikkutytöstä  jotka tapaavat sodan  aikana  evakuointimatkan lepopaikassa ja  lähtevät  yhdessä  metsää”. Siellä  he luulevat  nähneensä  oudon ja  pelottavan olion. Asia  jää vaivaamaan  ja  taas  sattumalta he  lähtevät sodan  jälkeen  tutkimaan asiaan. Levähdyspaikan  museossa  he törmäävät tarinoihin  oliosta. Onko se todella  olemassa ? Miten asiasta  saadaan selvyys ?  Ehkä voidaan  ajatella  niinkin, että jokainen kohtaa pelkonsa tavallaan. Mikä on sinun  ratkaisusi ?

Toinen  tarina ”Kehotaidetta” on inhottava  ja  ihana. Omasta elämästään  mutta  ei työstään vieraantunut  naistentautien  lääkäri  kohtaa nälkiintyneen  taideopiskelijan.  Opiskelija  palkataan  lopulta  auttamaan sairaalalle  lahjoitettujen  lääketieteellisten  laitteiden  ja  näytteiden luetteloinnissa.  Muodostuu suhde, jonka  tuloksena  on  raskaus. Kertomuksessa  äitiyden  ja raskauden  ja  synnytykseen  liittyvät  kuoleman  pelot kamppailevat.  Ihanuus  tarinassa on siinä  kuinka äidinrakkaus  lopulta  ylittää  korkeimmatkin  muurit.

Kolmannessa  kertomuksessa ”Kivinainen” äitinsä  kuoleman  jälkeen  yksinäiseksi  jäänyt  nainen  huomaa   muuttuvansa  vähitellen  kiveksi. Vähitellen  hän  tottuu  ajatukseen  ja  alkaa  etsiä kivelle sopivaa  lepopaikkaa, johon  hän  jäisi  sitten  kun  lopullinen  kivettyminen  tapahtuu. Etsinnän  yhteydessä  hän  tapaa  islantilaisen  kivenveistäjän  joka  kertoo  kivihahmoihin  liittyvistä  islantilaisista  tarinoista. Nainen  lähtee  miehen  mukana  Islantiin  ja  lopullisen  kivettymisen  yhteydessä  pääsee  liittymään  islantilaisten  taruhahmojen  seuraan. Tarinan  parasta  antia  on  islantilainen  mytologia.

Neljäs  tarina ”Materiaalia” kertoo  kirjoittakurssista  ja  sen hiukkasen  tympääntyneestä  vetäjästä.  Kurssilaiset  ja  heidän  tekstinsä  ovat  hyvin  ennalta  arvattavia. Kurssille osallistuu  82-vuotias, hillitysti  pukeutunut ja huomaamattomasti  käyttäytyvä  rouva, jonka  tekstit  yllättävät  vetäjän.  Hän  lähettää  tekstit  kilpailuun, jonka  ne  voittavat.  Kun  vetäjä  lähtee  ilmoittamaan  voitosta  paljastuu  ettei  kaikki  olekaan  sitä  miltä  näyttää.

Viides  tarina ”Pinkki nauha”  on ehkä  arvoituksellisin. Siinä vanheneva James  hoitaa muistisairasta ja  osittain väkivaltaiseksi muuttunutta  vaimoaan. Eräänä  yönä hän  päästää sisälle  etiäisen joka pakenee  takaa-ajajaansa. Muuttaako tämä  Jamesin  tilanteen ? Onko  pinkki  nauha ratkaisu ?

Byatt:n  tarinat  ovat  aina  enemmän  kuin  miltä  ne  näyttävät. Ne  vaikuttavat  ajatuksissa  pitkään ja  hyvin  usein  ne  kuitenkin  jättävät  myönteisen  muiston, vaikka  lähes  aina  sisältävät  myös  kauhua  tai  iljetyksiä.  Mutta  sellaistahan  elämä  on.

Tämänkin  kirjan  osalta  täytyy  antaa kiitos  suomentaja  Kersti Juvalle. Näissä  tarinoissa  erityisesti  lääketieteellinen  sanasto  ja  kymmenen  erilaiset  kivilajit  ovat  vaatineet  melkoista  perehtymistä. Suomennos  on  kauttaaltaan  upeaa.