Hae tästä blogista

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Aldous Huxley: Uljas uusi maailma





 


Aldous Huxley: ”Uljas uusi maailma”

Kustannusosakeyhtiö Tammi 1978, seitsemäs painos
261 sivua
Englanninkielinen alkuteos ”Brave new word” ilmestyi 1932
Suomentanut  I.H. Orras
Kirjassa on esipuhe (”Lukijalle”) joka on  kirjoitettu parikymmentä  vuotta kirjan  ilmestymisen  jälkeen (ei päiväystä).

Kirja alkaa vuodesta  632 a.F. (Fordin jälkeen)  eli  noin  kuudensadan  vuoden päästä  kirjan  kirjoittamisesta.  Maailmanvallan  tunnuksena ovat  sanat Yhteisyys, Samuus, Lujuus. Yksilöllisyyttä ei ole  ja olouttamalla sekä kemiallisilla aineilla  ihmiset voidaan  pitää  onnellisina. Olouttaminen  aloitetaan  jo sikiöaikana  ja siihen  kuuluu  mm.  tiettyjen  lauseiden  toistamista  uniopetuksen  mukaisesti.  Näin  ihmiset  saadaan sitoutettua  uuden  yhteiskunnan tavoitteisiin.  Luonnollisia  synnytyksiä  ei  enää  ole, lapset kehittyvät  koeputkissa eikä  käsitettä  perhe  tai  isä  ja  äiti.  Uskontoa  ei  ole,  vanhasta uskonnon  tunnuksesta  rististä  on  poistettu  yläsakara, joten  uusi  tunnus  on T  (T-Ford). Ihmiset  jaetaan jo  koeputkikehityksen  aikana  eri  luokkiin  ja  luokka  määrää  kunkin  aseman  ja  elintavan.

Tavoitteena  on tuottaa kuhunkin ryhmään  mahdollisimman samanlaisia henkilöitä. Menetelmää  kutsutaan  bokanovskoinniksi:

”Standardimiehiä ja -naisia – yhdenmukaisia ryhmiä. Pienen tehtaan koko henkilökunta yhden ainoan bokanovskoidun munasolun tuotetta.
-          Yhdeksänkymmentäkuusi identtistä  kaksosta työskentelemässä yhdeksänkymmenenkuuden identtisen  koneen ääressä! – Hänen äänensä melkein vapisi innostuksesta. – Ollaan todella  selvillä vesillä. Ensimmäistä kertaa koko historian aikana. – Hän siteerasi  koko maapallon tunnuslausetta ”Yhteisyys, Samuus, Lujuus”. – Yleviä sanoja. – Jos  voisimme  bokanovskoida rajattomasti, olisi koko  pulma ratkaistu.”

Yksiavioisuutta ei ole (ei avioliittoakaan),  naiset  toimivat  työelämässä  ja  vaihtavat kumppania, se  on oikeastaan  velvollisuuskin. Kirjan  suomennoksessa  on  huvittavaa, että naisen  houkuttelevaisuudesta  käytetään  termiä  ”kimmoisa”:

                             ”Ei läheskään yhtä kimmoisa kuin Lenina. Ah, ei läheskään.”

Tuossa  tuskin  arvioitiin  älyllisiä  ominaisuuksia, joten  luultavasti  kyse on fyysis-eroottisista  piirteistä. En  ehtinyt  tarkastaa  alkuperäisestä  tekstistä  mitä  termiä  siellä  on  käytetty.  Olisi  vain  mukava  tietää,  onko  kyse  suomennoksen  tekemisen  aikaisesta ”itsesensuurista”. (Ensimmäinen  suomenkielinen  painos  ilmestyi  vuonna 1944).

Uudessa  maailmassa on eristetylle  alueella  jätetty  alkuperäiskansa jota ei  ole  pidetty  tarpeeksi  kehityskelpoisena. Se  elää  siellä perinteisten tapojensa  mukaisesti. Bernard ja Lenina  tekevät alueelle  ohjatun turistimatkan  jolloin  he löytävät sieltä  aikanaan  samanlaisella  matkalla  kadonneen  naisen  ja hänelle  alueella  syntyneen  aikuisen  lapsen.  Nainen  lapsineen päästetään  takaisin  uuteen  maailmaan.

Pojasta, villistä,  tulee  kohde  jonka  kaikki  haluavat  tavata  mutta  vähitellen  hän  alkaa  kyseenalaistaa uuden  maailman  elämäntavat.  Villi  on oppinut  lukemaan  pääasiassa Shakespearen teosten  ansiosta  sillä  ne  olivat  ainoat  kirjat  jotka  löytyivät  eristetyltä  alueelta.
Villi huomaa, että  uuden  maailman elämäntavat  ja soma-tablettien  käyttö  turruttavat  ihmiset  ja  haluaa  estää   tablettien  jakelun  työviikon  jälkeen.  Syntyy  mellakka  ja villi ystävineen  pidätetään. uusi  yhteiskunta siirtää  hankalat  henkilöt syrjäseuduille, joissa  heillä  ei  ole  vaikutusmahdollisuuksia. Villi  pääsee  muuttamaan  alueelle, jossa  hän  yrittää aloittaa  yksikseen  omavaraisen  elämän. Villistä  tulee  kuitenkin omien  rituaaliensa  takia turistikohde  ja lopulta  hän  päätyy  henkilökohtaiseen  ratkaisuun – itsemurhaan.

Ennen siirtymistä syrjäiselle  alueelle villille  selitetään  mm.  miksi mm. Shakespearin  teokset  muu arvokas  taide on  kielletty:

Villi oli  hetken  vaiti. – Siitö huolimatta, hän väitti itsepintaisesti, - Othello on hyvä, Othello on parempi kuin nuo tuntokuvat.
Tietysti on, myönsi ohjaaja. – Mutta juuri se on hinta, joka meidän on maksettava tasapainosta. On valittava onnen ja – kuten sitä aikoinaan nimitettiin – taiteen välillä. Olemme uhranneet taiteen. Meillä  on sen  sijaan tuntokuvat ja tuoksu-urut.”

Selviää, että  myös tiede on  uhrattu ja RIK-käsittely  (Rajun Intohimon Korvike) on määrätty pakolliseksi kerran kuukaudessa. Olemus turrutetaan  tarvittaessa ja  ainakin  viikonlopuiksi  soma-tableteilla. Siinä  näyttäisi  olevan  uuden  maailman  käsite  onnesta.

Huxley  kirjoitti  kirjan  uudempiin  painoksiin  esipuheen  parikymmentä  vuotta  kirjan  ilmestymisen  jälkeen.  Esipuheessa  hän  sanoi, ettei  muuttanut  kirjasta  mitään. Ei  ole  ollut  aihettakaan.  Kirja  on  edelleen  hyvin  ajankohtainen  sillä  kun  katsomme esimerkiksi  nykyaikaista  viihdetarjontaa, niin  eikö  se  ilmiselvästi  ole  tarkoitettu  turruttamaan  ihmisiä.  Viihdekirjallisuudessa on  tarjontaa  mutta  löytyykö  kirjakaupoistakaan  enää  klassikoita. Ainoa  asia, josta Huxleyllä ei  ole  ollut  aavistustakaan  on  tietoliikenteen  kehitys  ja  some-kulttuuri. Vai  korvaako  some sittenkin soma-tabletit.


Tämä  kirja  on ajankohtaisempi  kuin uskottekaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti