Aldous Huxley: ”Uljas uusi maailma”
Kustannusosakeyhtiö Tammi 1978, seitsemäs painos
261 sivua
Englanninkielinen alkuteos ”Brave new word” ilmestyi 1932
Suomentanut I.H.
Orras
Kirjassa on esipuhe (”Lukijalle”) joka on kirjoitettu parikymmentä vuotta kirjan
ilmestymisen jälkeen (ei
päiväystä).
Kirja alkaa vuodesta
632 a.F. (Fordin jälkeen)
eli noin kuudensadan
vuoden päästä kirjan kirjoittamisesta. Maailmanvallan tunnuksena ovat sanat Yhteisyys, Samuus, Lujuus.
Yksilöllisyyttä ei ole ja olouttamalla
sekä kemiallisilla aineilla ihmiset
voidaan pitää onnellisina. Olouttaminen aloitetaan
jo sikiöaikana ja siihen kuuluu
mm. tiettyjen lauseiden
toistamista uniopetuksen mukaisesti.
Näin ihmiset saadaan sitoutettua uuden
yhteiskunnan tavoitteisiin.
Luonnollisia synnytyksiä ei
enää ole, lapset kehittyvät koeputkissa eikä käsitettä
perhe tai isä
ja äiti. Uskontoa
ei ole, vanhasta uskonnon tunnuksesta
rististä on poistettu
yläsakara, joten uusi tunnus
on T (T-Ford). Ihmiset jaetaan jo
koeputkikehityksen aikana eri
luokkiin ja luokka
määrää kunkin aseman
ja elintavan.
Tavoitteena on
tuottaa kuhunkin ryhmään mahdollisimman
samanlaisia henkilöitä. Menetelmää
kutsutaan bokanovskoinniksi:
”Standardimiehiä ja -naisia – yhdenmukaisia ryhmiä. Pienen tehtaan koko
henkilökunta yhden ainoan bokanovskoidun munasolun tuotetta.
-
Yhdeksänkymmentäkuusi
identtistä kaksosta työskentelemässä
yhdeksänkymmenenkuuden identtisen koneen
ääressä! – Hänen äänensä melkein vapisi innostuksesta. – Ollaan todella selvillä vesillä. Ensimmäistä kertaa koko
historian aikana. – Hän siteerasi koko
maapallon tunnuslausetta ”Yhteisyys, Samuus, Lujuus”. – Yleviä sanoja. –
Jos voisimme bokanovskoida rajattomasti, olisi koko pulma ratkaistu.”
Yksiavioisuutta
ei ole (ei avioliittoakaan), naiset toimivat
työelämässä ja vaihtavat kumppania, se on oikeastaan
velvollisuuskin. Kirjan
suomennoksessa on huvittavaa, että naisen houkuttelevaisuudesta käytetään
termiä ”kimmoisa”:
”Ei läheskään yhtä kimmoisa kuin Lenina. Ah,
ei läheskään.”
Tuossa tuskin
arvioitiin älyllisiä ominaisuuksia, joten luultavasti
kyse on fyysis-eroottisista
piirteistä. En ehtinyt tarkastaa
alkuperäisestä tekstistä mitä
termiä siellä on
käytetty. Olisi vain
mukava tietää, onko
kyse suomennoksen tekemisen
aikaisesta ”itsesensuurista”. (Ensimmäinen suomenkielinen painos
ilmestyi vuonna 1944).
Uudessa maailmassa on eristetylle alueella
jätetty alkuperäiskansa jota ei ole
pidetty tarpeeksi kehityskelpoisena. Se elää
siellä perinteisten tapojensa
mukaisesti. Bernard ja Lenina
tekevät alueelle ohjatun
turistimatkan jolloin he löytävät sieltä aikanaan
samanlaisella matkalla kadonneen
naisen ja hänelle alueella
syntyneen aikuisen lapsen.
Nainen lapsineen päästetään takaisin
uuteen maailmaan.
Pojasta,
villistä, tulee kohde
jonka kaikki haluavat
tavata mutta vähitellen hän
alkaa kyseenalaistaa uuden maailman
elämäntavat. Villi on oppinut
lukemaan pääasiassa Shakespearen
teosten ansiosta sillä
ne olivat ainoat
kirjat jotka löytyivät
eristetyltä alueelta.
Villi
huomaa, että uuden maailman elämäntavat ja soma-tablettien käyttö
turruttavat ihmiset ja
haluaa estää tablettien
jakelun työviikon jälkeen.
Syntyy mellakka ja villi ystävineen pidätetään. uusi yhteiskunta siirtää hankalat
henkilöt syrjäseuduille, joissa
heillä ei ole
vaikutusmahdollisuuksia. Villi
pääsee muuttamaan alueelle, jossa hän
yrittää aloittaa yksikseen omavaraisen
elämän. Villistä tulee kuitenkin omien rituaaliensa
takia turistikohde ja
lopulta hän päätyy
henkilökohtaiseen ratkaisuun –
itsemurhaan.
Ennen
siirtymistä syrjäiselle alueelle
villille selitetään mm.
miksi mm. Shakespearin
teokset muu arvokas taide on
kielletty:
Villi oli hetken
vaiti. – Siitö huolimatta, hän väitti itsepintaisesti, - Othello on
hyvä, Othello on parempi kuin nuo tuntokuvat.
Tietysti on, myönsi ohjaaja. –
Mutta juuri se on hinta, joka meidän on maksettava tasapainosta. On valittava
onnen ja – kuten sitä aikoinaan nimitettiin – taiteen välillä. Olemme uhranneet
taiteen. Meillä on sen sijaan tuntokuvat ja tuoksu-urut.”
Selviää,
että myös tiede on uhrattu ja RIK-käsittely (Rajun Intohimon Korvike) on määrätty
pakolliseksi kerran kuukaudessa. Olemus turrutetaan tarvittaessa ja ainakin
viikonlopuiksi soma-tableteilla.
Siinä näyttäisi olevan
uuden maailman käsite
onnesta.
Huxley kirjoitti
kirjan uudempiin painoksiin
esipuheen parikymmentä vuotta
kirjan ilmestymisen jälkeen.
Esipuheessa hän sanoi, ettei
muuttanut kirjasta mitään. Ei
ole ollut aihettakaan.
Kirja on edelleen
hyvin ajankohtainen sillä
kun katsomme esimerkiksi nykyaikaista
viihdetarjontaa, niin eikö se
ilmiselvästi ole tarkoitettu
turruttamaan ihmisiä. Viihdekirjallisuudessa on tarjontaa
mutta löytyykö kirjakaupoistakaan enää
klassikoita. Ainoa asia, josta
Huxleyllä ei ole ollut
aavistustakaan on tietoliikenteen kehitys
ja some-kulttuuri. Vai korvaako
some sittenkin soma-tabletit.
Tämä kirja
on ajankohtaisempi kuin
uskottekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti