Pajtim Statovci: "Bolla"

 

Pajtim Statovci: ”Bolla”

Kustannusosakeyhtiö OTAVA 2019

240 sivua

 Bolla  on monitahoinen  kirja ja  sen  tärkeys on myös  siinä, että  romaanin  keinoin  asiat, joista  luemme  ja kuulemme  uutisissa,  tulevat  lähemmiksi ja jollakin tavalla  aidommiksi. Kirja käsittelee monia  sellaisia  asioita  joista  meillä  on varmat  ja vakiintuneet, ja  usein  myös  väärät,  käsitykset  ja  mielikuvat. Yksi  näistä  asioista  on  miesten  ja laajemminkin  samaa  sukupuolta  olevien  ihmisten välinen rakkaus, toinen  olennainen  on  pakolaiskysymys ja  kolmas  on Kosovon sotaan  liittyvät kysymykset ja  ilmapiiri  ennen  ja  jälkeen  sodan.  Kaikista näistä  asioista kirja  kertoon  mutta ei ainoastaan  tarjoamalla  yhtä  käsitystä, vaan  kertomalla  asioista  myös  sitä  nurjempaakin  puolta.  Tosin  kirja  kertoo paljon  muustakin, ihmisten elämään liittyvistä kysymyksistä ja ongelmista  ja  monet  niistä  ovat  meille  kaikille  yhteisiä.  Ja  taustalla  kulkee  myös  kansanperinteeseen  perustuva  tarina  Bollasta. Kirjan  oleellinen  hienous  on  myös  Statovcin  kielellinen  ilmaisu, joka  tekee  lukemisesta  helppoa  ja nautinnollista.

Kirja  kertoo  tarinansa  kolmen henkilön  kautta, Arsimin, tämän vaimon Ajshan  ja Milošin, joka  on Arsimin  rakastettu.  Kirja  jakaantuu  kolmeen  osaan. Ensimmäinen  osa  kuvaa  aikaa  ennen  sotaa  ja  pakolaisuutta. Toinen  osa  elämää  pakolaisen  ja  kolmas  osa  aikaa Arsimin pakkopalautuksen  jälkeen  Kosovossa. Tämä  jako  on  hyvä.  Ensimmäinen  osa  kuvaa  hienosti  sotaa  edeltävää  aikaa Kosvossa ja serbien  ja  albaanien  välistä  vihamielisyyttä  ja sen  synnyttämää  turvattomuutta  ja  pelkoa. Sodan sytyttyä  ymmärtää, että  pakolaisuus  on  ainoa  vaihtoehto. Toinen  jakso  käsittelee  pakolaisuutta  ja sen  ongelmia. Erityisesti Ajsha on  huolissaan  lasten asemasta  ja siitä, ettei  heitä eristettäisi,  vaan päästettäisiin  osaksi muuta  yhteiskuntaa. Herkkua  pakolaisuus  ei  ole,  sillä  jouduttuaan  vankilaan, Arsim  toteaa, että olot  siellä  ovat  paremmat  kuin  pakolaisleirillä  tai  vastaanottokeskuksessa. Kolmas  osa  kertoo Arsmista Kosovossa pakkopalautuksen  jälkeen. Se  kertoo  yksinäisyydestä, ilman  ystäviä  ja sukulaisia, vieraudesta  omalla kotiseudullaan,  mutta  onneksi loppujen  lopuksi  myös  toivosta. Palautukset Kosovoa ristiriitaisemmassa  tilanteessa  oleviin  maihin  eivät  ole  näin  onnekkaita. Kirjan  nämä  osat  antavat  pakolaisuudesta arkisen  ja  todellisen  kuvan  ja  auttavat  ymmärtämään  pakolaisten tuskaa  ja juurettomuutta.

Toinen  olennainen  tarina  on Arsimin  ja Milošin  välinen  rakkaus. Se on kuvattu  kauniisti  ja saa lukijan  ymmärtämään, että samaa sukupuolta olevien  rakkaus  voi  olla  yhtä  aitoa  ja syvää,  kuin miehen  ja  naisen  välinen  rakkaus.

”On huhtikuun alku, ja minä haluan toista miestä niin erehtymättömästi ja kirkkaasti, että koko loppupäivän hän on mukana rukouksissani, joissa häpeämättä pyydän häntä jumalalta itselleni.”

 Tosin siihen  liittyy  kyllä  myös  samalla  tavalla hylätyksi  tulemisen  katkeruus  ja tuskakin.  Arsim on albaani  ja Miloš serbi  mutta rakkaudessa ei  kansallisuudella  ole  merkitystä. Kun Arsim  lähtee pakolaiseksi, liittyy  katkera  Miloš  serbiarmeijaan.  

Arsim  on naimisissa  ja rakastuttuaan Milošiin, hän alkaa vihata  vaimoaan  ja syntyvää  lastaan ja lapsiaan ja  muuttuu  väkivaltaiseksi. Tämäkin on rakastumisen synkempi  puoli ja  asia  ratkeaa  vasta  kun Ajsha  tekee  siitä  lopun samaan aikaan kun Arsim  pakkopalautetaan Kosovoon. Kirjan lopussa Arsim yrittää  pelastaa Milošin  mielisairaalasta,  mutta kuitenkin hylkää  hänet, koska Miloš on peruuttamattomasti sairas.

Vaikka  kirja  on  hyvä,  niin  henkilöistä  sekä Arsim  että Miloš  ovat  epämiellyttäviä ja tavallaan  itsekeskeisiä, helliä vain toisilleen. Ainoa  johon  haluaa samaistua  on Ajsha, joka  taistelee  perheensä  puolesta  ja  kaikesta  huolimatta  antaa Arsimille  useita  mahdollisuuksia. Minusta oikeastaan Ajsha  kruunaa  tämän kirjan, vaikka  hän esiintyykin  vain  kirjan  sivuosassa. Alistettu  nainen  nousee  itsenäiseksi  toimijaksi  ja ylpeäksi sellaiseksi.

Päätarinan lisäksi kirjassa on takaumia, muistoja  ja pohdintoja, jotka  ovat erittäin koskettavia ja tavallaan luovat  pohjaa Arsimin ja sen  kulttuurin, josta  hän on tulossa, ymmärtämiselle.. Oikeastaan  nämä  jaksot  ovat kirjan  parasta  antia.

Kirjan taustalla kulkeva  tarina Bollasta  on hieno  ja kiinnostava. Monesti  näiden  tarinoiden  tarkoitus  on kertoa,  kuinka  pahuus on syntynyt  meidän  ulkpuolellamme jumalan ja paholaisen välisen  taistelun  seurauksena  ja sieltä  se ujuttaa  lonkeroitaan  meitä ”viattomia” kohti. Kyllä  kaikki  pahuus,  jota  tässäkin  kirjassa  esiintyy,  syntyy  aivan  aidosti  meissä  itsessämme.

Tämä ei  ollut minun kirjani  mutta  kyllä  se on Finlandia-palkintonsa  ansainnut. Ja ennen kaikkea se kannattaa  lukea.  Hyvistäkään kirjoista ei tarvitse  pitää,  mutta  niiden  lukematta  jättäminen on virhe.