James Ellroy: "Musta Dahlia"

 

James Ellroy: ”Musta Dahlia”

Like 2004, toinen painos

447 sivua

Alkuteos ”The Black Dahlia” (1987)

Suomentaja Juha Ahokas

Televisiosta  tuli äskettäin  tämän kirjan  pohjalta tehty  elokuva  ja  vaikka se ei  ollutkaan  kirjan veroinen, välittyi  siitä aidosti kirjan tunnelma. Elokuva saikin  minut  kaivamaan  esille  James Ellroy:n kirjan ”Musta Dahlia”, joka  on  Ellroy:n tuotannon parhaimmistoa. Ellroy  on kovaksikeitetyn  ja väkivaltaisen rikoskirjallisuuden parhaita  edustajia. Väkivallan  ja kovaotteisuuden  lisäksi  kirjat kulkevat  mielikuvituksen ja  mahdollisen  sekä toden  rajapinnassa. Ellroy  puuttuu ja paljastaa kirjoissaan korruption  ja poliittiseen  vehkeilyn kytkentöjä yhteiskunnassa. Kirjoissa on myös  selvä  yhteiskunnallinen  aspekti. Sillä korruption  lisäksi poliittinen keinottelu ja epärehellisyys  on  hänen  kirjoissaan  selvästi  esillä. Tämä  tulee vahvasti  esille  mm.  kirjassa ”Amerikan tabloidi”, joka käsittelee  mm.  Kennedyn  murhaa.

”Musta Dahlia” on osa niin kutsuttua LA-kvartettia,  johon  kuuluvat  myös  kirjat ”Hollywood - Suuri tyhjyys”, ”LA – Langennut kaupunki”  ja ”White Jazz – Musiikkia pimeästä”.  Kirjat  ovat itsenäisiä  ja niitä  yhdistää ajankohta  ja tapahtumapaikka. ”Mustan Dahlian”  lähtökohtana  on todellinen, vuonna  1947  tapahtunut  murha. Murhan  uhria (Elizabeth Short) alettiin  lehdistössä  kutsua Mustaksi Dahliaksi. Rikos ei  koskaan selvinnyt.

Tästä  kirjasta  löytyvät kaikki Ellroyn kirjojen  peruspiirteet:  rasismi, joka vaikuttaa poliisien keskuudessa,  väkivaltainen tapa ratkaista ongelmia, korruptio  ja viranomaisten ja poliisien väliset suhteet ja keinottelu. Ja tietenkin  kaiken  takana oleva rahan vaikutus. Kirjassa  näkee hyvin selvästi Raymond Chandlerin  vaikutuksen.  Kaikesta huokuu samanlainen melankolinen tunnelma  ja ongelmat  kaatuvat  päälle. Ja naiset – tuntuu kuin he olisivat  siirtyneet  tänne  suoraan Chandlerin  kirjoista. Tästä listasta huolimatta,  tai ehkä siitä  johtuen,  kirja  on hyvä ja vaikuttava.

Kirjan alussa esitellään päähenkilöt ja  kirjan  työpari  varsin  poikkeuksellisella  tavalla. Molemmat  ovat entisiä  ammattinyrkkeilijöitä  ja siellä  ”valkoisia  toivoja”. Heidän  kesken  järjestetään  nyrkkeilyottelu, jonka  kuvaus  on todella  upea, parhaita mitä olen  lukenut.  Ottelun  jälkeen  heistä  tulee työpari  ja Mustan Dahlian  mysteerin  käsittely  voi  alkaa.

En paljasta juonta,  mutta Mustan Dahlin  perusajatuksena  on  murhan tutkimisen  lisäksi  kuvata  yhteiskunnallisia rakenteita, jotka  ovat  vaikuttaneet  murhan  syntyy, taustalla olevaa keinottelua, korruptiota ja suojelua.  Vaikka  murha  itsessään  on raaka, niin oikeastaan sen  raakuus  vain paljastaa selvemmin  murhan taustalla  olevan toiminnan julmuutta ja itsekkyyttä. Tarinnalle antaa taustaa myös  asiaa tutkivien kahden poliisimiehen,  Lee Blanchardin  ja Bucky  Bleichertin  sekä heidän naisystävänsä  Kay Laken, tarina  ja heidän menneisyytensä.  Tarina on raaka, paljastava  ja mukaansa tempaava. Ellroy ei  ummista  silmiään  yhteiskunnan epäkohdilta,  vaan näyttää  kontrastin  niin  kurjuuden  kuin yläluokan elämän, väkivallan  ja kiihkeän rakkauden, oikeudenmukaisuuden  ja petollisuuden  välillä. Oikeastaan nämä  kontrastit  muodostavatkin  kirjan  olennaisen  jännitteen.

Kirjaa  lukiessa  kaiken  taustalta  paljastuu  myös  yhteiskunta,  jossa  rahalla  ja muulla keinoin hankitulla vallalla  on ratkaiseva vaikutus.  Poliisienkin toiminnan  tavoitteena ei  välttämättä  ole  totuus, vaan ratkaisu, josta  on mahdollisimman  vähän haittaa  vallanpitäjille tai sitten mahdollisimman  paljon  hyötyä.  Tietojen  pimittäminen, salailu  ja syyllisten  lavastaminen  ovat  arkipäivää. Korruptio  ulottuu  kaikkialle:

”…

Kohautin olkapäitäni. ”Mick tuntee hyvin Brownien ja puolet kaupunginhallituksesta. Näetkö aseeni ja käsirautani”

”Näen.”

”Cohen maksoi ne. Hän järjesti varat rahastolle, joka auttaa nuorempia konstaapeleita maksamaan varusteensa. Se on hyvää suhdetoimintaa. Kaupungin verotarkastaja ei koskaan tutki hänen kirjanpitoaan, koska Mick maksaa bensat ja öljyt veroviraston virkailijoiden autoihin. Niinpä uutisesi ei varsinaisesti järkytä minua.”

…”

Kirja on tietysti romaani,  mutta Ellroyn  kirjojen yleisenä piirteenä on kyllä se, että  ne  heijastelevat yhteiskunnallista todellisuutta  ja kulkevat mielikuvituksen  ja todellisen  rajapinnassa.

Nyt USA:n mellakoiden  aikaan Musta Dahlia  on ajankohtaisempi kuin aikoihin.  Kirjasta  näkee selvästi kuinka  vahvat  juuret  rasismilla  on USA:n poliisiorganisaatioissa. Tämä rasismi ei  kohdistu  ainoastaan  mustiin,  vaan kaikkeen erilaisuuteen. Ellroyn  kirja  kuvaa 40-lukua  mutta  rasismin  juuret  ovat  syvällä ja vaikuttavat myös tämän päivän poliisiorganisaatioissa.

Aluksi  tuntui siltä, että kirjan  toisen  osan  loppu  olisi  ollut  paras  lopetus  kirjalle,  mutta  ehkä sittenkin, ongelmienkin  jälkeen, kirjan todellinen  loppu tuo toivon  ja kestävämmän tulevaisuuden  ainakin  kahdelle  tai oikeastaan  kolmelle ihmiselle.

Vaikka tämä on kovaotteinen rikosromaani, jättää  kirja  lukijaan  paljon tavallista  rikosromaania  kestävämmän  jäljen. Tätä  voi suositella  kaikille  hyvän kirjallisuuden  ystäville.