Virpi Hämeen-Anttila: "Koston kukat"

 

Virpi Hämeen-Anttila: ”Koston kukat”

Otava 2017

351 sivua

Lukujonon purku  vie aikansa  ja pääsin vasta nyt Virpi Hämeen-Anttilan  dekkarisarjan neljänteen  osaan, vaikka  seitsemäs osa ”Kalman kevät” jo väijyykin  kirjan  takana. Tällä kirjasarjalla on  alaotsikkona Karl Axel Björkin tutkimuksia ja se  kuvaakin  kirjoja  hyvin.  Ehkä siihen olisi  voinut  lisätä  vielä sanat 20-luvun Helsingissä, sillä hienoista tarinoistaan  huolimatta en  pidä  tätä pääpirteiltään dekkarisarjana, vaan  hienona kaunokirjallisena teossarjana 20-luvun Helsingistä ja sen ajan  ihmisten elämästä. Tosin  tällaisiahan tämän ajan dekkarit  pyrkivätkin  olemaan. Donna Leonillakin rikosten sijasta  kiinnostaa enemmän Venetsia  ja komisario Brunettin elämä ja Camillerilla poliisikomisario  Montalbano. Kyllä tässäkin  kirjasarjassa kiinnostaa eniten Helsinki  ja Karl Axel Björkin elämä  ja hänen tasapainoilemisensa kahden  työn ja  kahden  naisen välissä.

Kirjasarjan  ajoittaminen  20-luvulle on haastavaa  ja kiinnostavaa. Eletään kansalaissodan  jälkeistä  aikaa  ja sen ristiriidat näkyvät  vielä  yhteiskunnassa, erityisesti ääriliikkeiden toiminnassa.  Voittajien  puolella  ääriliikkeet  haluaisivat  viedä  asioita  vielä pidemmälle  ja se  näkyy hyökkäyksinä ja epävirallisena  sodankäyntinä niin  Karjalassa,  kuin  muuallakin Neuvosto-Venäjän rajoilla  ja  myös painostuksena  uutta  yhteiskuntaa rakentavaa  valtionhallintoa kohtaan. Erityisesti Karl Axel Björk ja ministeri Ritavuori  ovat hyökkäysten, myös fyysisten, kohteena. Kirja  päättyykin Ritavuoren  murhaan. Ihmiset  ovat  vielä  köyhiä  ja ero  yläluokan  ja keskiluokankin  välillä  on valtava. Tähän yhteiskunnalliseen  tilanteeseen Virpi Hämeen-Anttila  on romaanisarjansa hienosti sijoittanut. Yhteiskunnallinen  tilanne  näkyy taustalla,  mutta tarinat etenevät ihmisten  kautta. Juuri  tämä kerronnan tapa tekee  kirjasarjasta  mielenkiintoisen  ja hienon.

Toinen tärkeä asia on, että  aikakauden  ilmiöt, henkilöt  ja rakennukset ovat  pääosin aitoja. Minä  tunnen tähän  tietysti  lukkarinrakkautta,  kun  olen  vuosikymmeniä  liikkunut  kirjan  tapahtumapaikoilla. Siinä  mielessä  myös  kirjan kansien  sisäsivujen  kartta  on  arvokas. Samoin  henkilöluettelot  ja  kirjan  lopun  selitykset. Näiltä  osin  kirja  jatkaa  hienosti  samaa linjaa  kuin  alunperin 1916 ilmestynyt  ”Herra Corpwieth, herrasmiessalapoliisi: Kaksoisolennon arvoitus”. Sen  uusintapainoksessa 2003  oli kannen karttojen lisäksi oikein irralliset kartat sen ajan Helsingistä  ja ympäristöstä. 

Kirjan päätarina on Kansallisoopperassa tapahtunut laulajattaren  murha  mutta sen rinnalla  ja taustalla kulkee Suomen  ja Neuvosto-Venäjän  kiista Karjalasta. Siihen  liittyy ns. heimoveljien hyökkäykset ministeri Ritavuorta vastaan. Björk  joutuu ryhmän hyökkäysten  kohteeksi  ja Ritavuori  murhattiin. Tähän  kehitykseen johtaneita syitä käsitellään  kirjasarjan seuraavassa osassa. Kun kirja kulkee pääosin  ihmisten  tasolla tulevat  nämäkin yhteiskunnallisesti  merkittävät  tapahtumat esille  enemmänkin  ihmisten  kokemuksen kautta eikä  korostaen. Kirjan  liitteet  nostavat  niitä sitten  enemmän esille. Tämä  menettelytapa  sopii  kirjaan  hyvin.

Näiden  suurten  tapahtumien  lisäksi  kirjassa  nostetaan  esille  paljon  hienoja kuvia  yhteiskunnallisesta  tilanteesta. Osalla  niistä  on  vaikutuksia  vieläkin. Yksi  on tietenkin suhtautuminen  vierasiin  kulttuureihin. Erityisesti  juutalaiset  ja tataarit  nostetaan  esille  ja  samaan ryhmään kuuluvat  tietysti  myös  venäläiset  emigrantit. Esim. poliisin  suhtautuminen tataareihin  on kuvaava, jotenkin  näin: ”ei sillä ole niin kiirettä, sehän on vain tattari”.  Vieraitten  kulttuurien vierastamisella  on meillä  pitkät  perinteet. Kirjassa asiaa käsitellään hienosti, ei osoittamalla, vaan  tavalla joka panee lukijan itse  ymmärtämään asian. Tattareista on  mukana myös  oma liitteensä. Hienoja osia  kirjassa  ovat  myös oopperaesitysten  kuvauksen. Melkein olin  itse  mukana esityksessä. Myös suhtautuminen  homoseksuaalisuuteen tuodaan  kirjassa  hienosti  esille. Taiteilijapiireissä asia  ei aiheuta kuohuntaa  mutta  muualla jopa sanan  lausuminen tuntuu vaikealta. Minusta  nämä vaikeat  asiat  on tuotu kirjassa esille  kauniisti. Ei pakoteta näkemyksiä suuntaan  tai  toiseen  mutta tunnustetaan asiat  asioina.

20-luvun alussa Suomi oli  köyhä maa.  Perinteisellä yläluokalla oli kyllä vaurautta ja  näkyy  kirjassakin. Vaikka Karl Axel Björk oli yliopistossa tohtorin tutkinnon suorittanut  ja toissa ministeriössä, ei  hänen taloudellinen  tilanteensa kuitenkaan  ollut  erityisen  hyvä. Minusta tätä elämän  niukkuutta  kuvataan  kirjassa hienosti, joten  lainaan  tähän pienen  pätkän:

”Hän sytytti lieteen kaasun, latoi paistinpannulle ohueksi vuoltua siansiivua ja rikkoi lihalle seuraksi kaksi kananmunaa. Vaurastuminen merkitsi, että hänellä oli entistä useammin lihaa eikä niin usein pelkästään silakkaa särpimenä pöydässään. Aterian valmistuessa hän leikkasi ruislimpusta viipaleita. Ne olivat  maittavia sianrasvaan kastettuina. Juomaksi hän otti kylmäkaapista pullon kotikaljaa.”

Tavallisten ihmisten elämän niukkuus  tulee  kirjassa usein esille. Sitäkään ei korosteta, vaan se tulee esille normaalin arkielämän kautta.

Kirjan ja kirjasarjan tapahtumat  kulkevat aikajärjestyksessä, joten  kun kirjat  muodostavat jatkumon, saa  olennaista lisätietoja  niin  henkilöhistoriaan  kuin  yhteiskunnalliseenkin  kehitykseen aina  edellisistä  kirjoista. Vaikka kirjat  voi  lukea  hyvin erillisinäkin, kokonaiskuva täsmentyy  kun  kirjat  lukee  järjestyksessä – ja se kyllä  kannattaa.

Ja jos rehellisiä ollaan, niin tämänkin kirjan olennaisin  osa taitaa olla Ritavuoren toiminta Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteiden  hoitamiseksi  ja  Etsivän keskuspoliisin toimintakulttuurin  muuttamiseksi. Nämä asiat koituivat sitten Ritavuoren  kohtaloksi.

.Kaikkiaan  kirja on mainio kuvaus 20-luvun Suomesta. Se on kiinnostava, helppolukuinen  ja sympaattinen. Ihmiset on kuvattu  lämmöllä ja  ymmärtäen. Hieno  lukukokemus. Tämän sarjan  ulkoasukin  on hieno ja  kirjat istuvat  käteen.