Ursula K. Le Guin: "Lavinia"

 

Ursula K. Le Guin: ”Lavinia”

WSOY 2009

325 sivua

Suomentaja Kristiina Rikman

Englanninkielinen alkuteos ”Lavinia”, 2008

Vergiliuksen teoksen ”Aeneis, Aeneaan taru” (WSOY 1999, suomentaneet Päivö ja Teivas Oksala) loppuosassa Aenes, Troijan sankari, saapuu pakomatkallaan ennustuksissa mainittuun luvattuun maahan, Italiaan. Ennustuksen mukaan  hän menee siellä naimisiin kuninkaan  tyttären kanssa, ja  perustaa  vaimonsa nimen mukaan  nimetyn  kaupungin,  lähelle  tulevaa Roomaa. Paikallisen  kuninkaan tytär Lavinia  ja hänen  isänsä kuulevat myös  ennustuksen,  jossa Lavinia  nain  vieraan  kuninkaan. Lavinialla  on  kuitenkin paljon  paikallisia  kosijoita  ja  kun Lavinia  kieltäytyy naimasta äitinsä  suosimaa  kosijaa Turnusta,  syttyy  sota  Turnuksen  ja Aeneasin  joukkojen  välille. Tätä sotaa Aeneasin  näkökulmasta  kuvaa Vergiliuksen  tarina. Se on varsin  hurmeinen ja keskittyy  hyvin  pitkälle joukkojen  ja sankareiden  välisiin  taisteluihin. Lavinia  on vain  sivuosassa, eikä  hänen  ääntään  kirjassa juuri  kuule. 

Ursula K. Le Guin  antaa  kirjassaan ”Lavinia”  sitten  äänen ja roolin myös Lavinialle.  Kirjan tarina  vastaa  täysin Vergiliuksen  eeposta,  mutta tämä kirja osoittaa  miten  erilailla  asiat  voidaan  nähdä  ja kokea kun näkökulma vaihtuu. Ursula K. Le Guin  tuo silmiemme  eteen niin Lavinian, kuin myös tavallisten  ihmisten kokemukset  ja arjen. Aeneasin  ja Turnuksen välinen  taistelu saa kokonaan  uudet  mittasuhteet, ja  siitä  muodostuu kukkotappelun sijaan kansakunnan  kehittymisen  tarina, Lavinian elämäntarinan  lisäksi.

Kirjan alkupuolella Lavinia  tapaa Albunean pyhässä  metsässä, jossa kuolleet  ovat läsnä  ja oraakkelit puhuvat,   kuolevaa tekevän runoilijan, Vergiliuksen, haamun. Vergilius  kertoo Lavinialle runoelmansa sisällön, jonka  mukaisesti  historia Lavinian osalta pääosin toteutuuki. Vergilius kuitenkin toteaa Lavinialle, että runossa  hän näkee  vain Aeneasin eikä Laviniaa:

”Sillä hänet minä näin enkä sinua. Sinulla ei juuri ollenkaan ole osaa minun runoissani, sinä et ole oikein kukaan. Lupaus jota ei pidetty. Eikä siihen enää voi puuttua, ei sinua voi enää elävöittää niin kuin tein Didolle. Mutta se on sinussa, se toteutumatta jäänyt elämä. Joten nyt lopussa, kun on liian myöhä, sinun on annettava se minulle. Minun elämäni. Minun Italiani, minun toiveeni Roomasta, minun toivoni.”

Tähän on oikeastaan kiteytetty Ursula K. Le Guin:n kirja  tavoite  ja sisältö. Lavinia kertojana ja toimijana  jatkaa myös Aeneaan  tarinaa eteenpäin. Täysin Vergiliuksen  hengen  mukaisesti. Lavinia korjaa kertumuksessaan vain muutamia Vergiliuksen  tekemiä virheitä.

Vergilius tietää Lavinian ja Aeneasin  historian, sillä  hän  tulee Lavinian tulevaisuudesta. Troijan sota ja Lavinian  elämä ajoittuvat aikaan n. 1200…100 eaa.,  kun  Vergilius  eli  vuosina 70…19 eaa. Lavinia siis  tietää osan omasta historiastaan mutta elää  sitä  paljastamatta. Vergilius kuitenkin  toteaa ettei Lavinian elämä  lopu  hänen runoelmaansa, vaan  jatko  on osa paljon suurempaa kehitystä.

Lavinian  tarina  on aidosti jatkoa  suurelle Aeneis-eepokselle.  Sen  lukeminen ennakkoon syventää  myös  tämän  kirjan sisältöä. Jos Vergiliuksen runomuotoinen teksti  tuntuu  hankalalta,  niin Laviniassa  eepoksen  sisältö  kyllä lyhyesti  kerrataan. Ursula K. Le Guin suorasanainen teksti  tavoittaa  kyllä  ihmeellisen hienosti eepoksen tunnelman. Tärkeintä on kuitenkin, että  kirja  katsoo asioita aivan uudesta  näkökulmasta, naisen silmin ja  näkee silloin  myös arkisen aherruksen  ja ihmisten ilot ja tuskat.

Kirja näyttää myös naisellisen  tavan  käyttää valtaa. Laviniahan on  koko ajan hallitsijoista suosituin, ehkä Aeneasta lukuun ottamatta,  ja se  perustuu siihen, että  hän on läsnä ihmisten  arjessa. Ihmisten keskellä ilman muodollisuutta  tai rituaaleja. Lavinia näkee ihmiset ja tuntee  heidän arkensa. Jotenkin on alkanut  tuntua, että tämä  meidän naisvetoinen hallituksemme  on ottanut  oppia Lavinialta.

Ursula K. Le Guin:illa on paljon ihailijoita. Luulisin, että Lavinian lukeneista  heitä  tulee  lisää. On tämä  vaan  niin  hieno  kirja.