Sally Salminen:
”Katrina”
Kustannusosakeyhtiö Teos
2018 (Alkuteos 1936)
448 sivua
Suomennos Juha Hurme
Maria Jotuni: ”Huojuva talo”
Kustannusosakeyhtiö Otava
1963 (viides painos)
577 sivua
Nämä kirjat liittyvät
toisiinsa kahdella tavalla.
Toisaalta ne ovat kertomuksia
naisten asemasta ja ne ovat
myös samalta vuodelta,
vaikka ”Huojuva talo”
julkaistiinkin kolmisenkymmentä vuotta
myöhemmin. Sally Salmisen
”Katrina” osallistui Schildtin ja
ruotsalaisen kustantamon romaanikilpailuun
1935 ja voitti
sen. Maria Jotunin ”Huojuva talo” osallistui samana
vuonna Otavan romaanikilpailuun. Jotuni oli
ilmoittanut kilpailevansa
vain voitosta, mutta ei tätä
kilpailua voittanut. Kirja julkaistiin
vasta 1963, se oli
”piilossa” perheväkivaltaa kuvaavan
sisällön takia. Sen on ajateltu osittain kuvaavan
myös Maria Jotunin
omaa avioliittoa. Molempien kirjojen
naisten asemaa koskevat
kuvaukset ovat siis
samalta ajalta mutta
ne ovat tärkeitä
vieläkin.
Sally Salmisen ”Katrinassa”
reipas, työteliäs ja kaunis
pohjalaistyttä päätyy pika-avioliittoon ahvenanmaalaisen merimiehen
kanssa. Katrinaa houkuttelevat suuret
lupaukset ja Ahvenanmaan omenapuut. Puheet ovat
kuitenkin katteettomia ja
Katrina päätyy vähäiseen hökkeliin. Merimies häipyy kesäsesongiksi merille
ja Katrina joutuu selviämään
yksin. Elämä Ahvenmaalla on raskasta
muille kuin ”kapteenien”
perheille. Työtä teetätetään ruokapalkalla, sillä
myös hökkelimajat ovat
”kapteenien” mailla. Katrinan mies on osaamaton
ja suurisuinen nahjus, joka
pärjää jotenkin vain
merillä mutta Katrina ei peräänny. Hän
pärjää työteliäisyytensä ansiosta
ja alkaa
saada arvostusta. Naisten asema
ei kuitenkaan ole
hyvä. Heidän työtään ei juurikaan
arvosteta. Kun Katrinan perhe
kasvaa ja mies
sairastuu, ei pelkkä ruokapalkka
enää riitä, vaan Katrina vaatii
työstään palkkaa. Se on
eräänlainen murros myös
naisten työn arvostuksessa. Vaatimus aiheuttaa
vastustusta mutta tässäkään
Katrina ei peräännyt. Eikä muissakaan asioissa joita
pitää oikeina.
Tärkeä asia on
työssä raatavien yhteisöllisyys. Naapuria autetaan
pyytämättä ja toisia
tuetaan kun se nähdään
tarpeelliseksi. Ilman sitä, ei
tiukoissa oloissa pärjättäisikään.
Ei kirja ole
mikään valituslaulu. Katrina kokee
ilonhetkiä ja rakkautta, saa arvostusta, kasvattaa lapsensa, vaikka heistä
osa kuoleekin ja
lopulta saa myös ne omenapuunsa, yhden
jokaiselle lapselleen.
Kirja on kunnianosoitus Katrinalle ja kaikille naisille jotka raskaan työn avulla vetävät
elämän kivirekeä eteenpäin. Lukiessa
se vaikuttaa hyvin modernilta, ehkä uuden suomennoksen ansiosta. Naisen asemaa
koskevat ongelmat eivät
myöskään ole tippaakaan
vanhentuneet.
Maria Jotunin ”Huojuvassa talossa” Lea valitsee
häneen kesäretkellä ihastuneista
miehistä hyökkäävämmin kosiskelevan, Eeron. Valinta osoittautuu
pian vääräksi, sillä Lea
joutuu väkivaltaiseen perhehelvettiin. Lea kohtaa
fyysistä väkivaltaa ja joutuu
käytännössä rahattomana kotiinsa vangiksi . Ulospäin kulissit pyritään,
jopa Lean toimesta,
pitämään pystyssä ja Eerohan
osa esiintyä sulavan ystävällisesti jopa
Lean sukulaisille. Eero
jää myös toistuvasti
kiinni suhteistaan muihin naisiin, jopa
kotiapulaisiin. Kotona Lea ja
lapset elävät pelon
vallassa ja saavat tukea
vain toisiltaan. Tilanne ratkeaa vasta
kun Eero kuolee.
Eeron kuoleman jälkeen
Lea pääsee näyttämään
omaa sitkeyttään perheen eteenpäin
viemisessä ja onnistuu
siinä. Lean tukena,
vaikeinakin aikoina,
varovaisesti toiminut nuoruuden
rakkaus ja yllättävä
perintö johdattaa kirjan onnelliseen
loppuun.
Onnellinen loppu ei
kuitenkaan poista sitä,
kuinka perheväkivalta silloin
ja vieläkin, koetaan jollakin
tavalla häpeälliseksi, myös
uhrin taholta. Perheväkivaltaa ei havaita tai
olla havaitsevinaan, jottei siihen
tarvitsisi puuttua. Nykyään
sitä sentään yritetään
mutta paljon jää
vielä piiloonkin.
Kaksi tärkeää ja
yhäkin ajankohtaista kirjaa
naisen asemasta kahdeksankymmenen vuoden
takaa. Ja nämä ovat
muutenkin hyviä ja lukemisen
arvoisia kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti