Henriikka Tavi: Tellervo

Henriikka Tavi: Tellervo

Henriikka Tavi: ”Tellervo”

Kustannusosakeyhtiö Teos

2018

229 sivua + lähdeluettelo 2 sivua

Henriikka Tavi: ”Tellervo” (Teos 2018).  Kaksi  suosikkirunoilijaani Henriikka  Tavi  ja  Vilja-Tuulia Huotarinen, julkaisivat  ensimmäisen  romaaninsa tai  aikuisten  romaaninsa  tänä  syksynä.  Halusin lukea  molemmat  teokset  peräjälkeen ja  hienosti molempien  jo runoista  tuttu omanlaisensa  kädenjälki  heijastuu  romaaneihinkin. Vilja-Tuulian  kirjasta  kirjoitin  kommentteja  jo aiemmin, joten tässä  vaikutelmia Henriikka  Tavin  kirjasta ”Tellervo”.

 Monessa  yhteydessä Henriikan  kirjasta puhuttaessa  keskitytään chick lit elämäntyyliin, johon se kieltämättä  liittyy, mutta minusta siihen keskittyminen on  sääli, sillä  kyseessä  on muutenkin oikeasti  hyvä  kirja. Kirja  on enemmänkin  tuon elämäntyylin  tai oikeastaan  laajemminkin  nykyisen  pinnallisen  ja  ulkoisen  elämäntyylin  kritiikki. Parhaimmillaan  kirja  yltää  aivan  samaan  kuin ”Mielensäpahoittaja”  toisaalla.  Osoittaa joidenkin arkemme tavoiksi, tottumuksiksi ja elämäntyyliksi  muuttuneiden  toimien  naurettavuuden ja tyhjyyden.  Se  paljastetaan  kummemmin selittelemättä, lyhyin  napakoin  lausein.  Silti ei  voi  olla  näkemättä taustalla  kirjoittajan ilkikurista  hymyä. Ja hienosti  tuo  hymy  leviää  myös  lukijan  kasvoille.  Tavi  irroittaa tekstiä tosikkomaisuudesta  myös selventämällä sanakirjamaisesti  kirjassa  käytettyjä termejä ””Henni  luki  jopa jopa Helsingin sanomien ”Minne mennä” -palstaa, niin kuin  yksinäinen  ihminen  tekee, ja niin  kuin yksinäinen  ihminen tekee, hän meni paikalle. Helsingin Sanomat oli Suomen suurin sanomalehti, käytännöllisesti katsoen  ainoa valtakunnallisesti ilmestyvä  lehti  koko Suomessa.” Chick lit -mäisesti  kirjassa  myös  viliseen  käytettyjen  tuotteiden  nimiä.

Kirja  on kyllä paljon enemmänkin. Tavi  selvästi  asetta  pohdittavaksi  kysymyksen  onko chick lit  vain  pakenemista. Vastuun  ottamisen  välttelemistä. Pinnallisuudella  korvataan ratkaisun  ottaminen  omasta  elämästä. Eikä se  kerro  vain  naisista vaan  myös  miehistä  ja parisuhteesta tai sen  merkityksestä.  Pinnallisuus kasvaa  teoksessa usein  laajempia  kokonaisuuksia  koskeviksi ajatuksiksi. Ne herättävät  lukijan  tajuamaan että  elämä on muutakin  kuin  kiiltoa ja parhaassa  tapauksessa  pysäyttävät  ajattelemaan omaa elämää ja sen sisältöä.  Tärkeää on, että  kirja herättää  pohtimaan sitä  mitä elämä on oikeasti  ja  mitä elämä on sosiaalisessa  mediassa. Tämä  voi  olla  yksi  inhimillisen ihmisyhteisön  peruskysymyksiä. Kohtaatko elämän elämänä vai  katsotko  ohjekirjasta.

Juuri  noihin  ohjekirjoihin (liiteluettelo kirjan  lopussa) Tellervon  suunniteltu  elämä  nojaa. Seuraa  lukematon  määrä  miehiä  ja  kontaktien  hakemista.  Sitä  on  myös  kuoroon  hakeutuminen, josta  löytyy  lopulta  Jarkko.  Jarkko  kuitenkin  jättää Tellervon ja taas  on  itsetutkistelun paikka. Jarkon  auto-onnettomuus  muuttaa  kaiken  ja  Tellervo  on jo asettumassa  nuoren  lesken asemaan. Jarkon  mahdollinen toipuminen, ainakin  hoidettavaksi, asettaa chic lit  ihmisen erään elämän tärkeimmän  kysymyksen  eteen. Riittääkö siihen  ohjekirja?

Tämä ei  ole  ”lue  ja  unohda”- kirja. Se  jättää asioita auki  ja  pohdittavaksi ja toivottavasti  myös  ratkaistaviksi.