Minna Rytisalo; Rouva C.

 

Minna Rytisalo: Rouva C

Gummerus Kustannus Oy

2018

367 sivua

Kolme  Minnaa  (Minna Canth, Minna Maijala, Minna Rytisalo)
Kolme Minnaa - kolme lyömätöntä Lyyliä (Lyyli sana sisältää tässä suurta kunnioitusta ja ihailua). Sain juuri luettua Minna Rytisalon kirjan "Rouva C". Kirja kertoo nimensä mukaisesti Minna Canthin elämästä siihen saakka, kunnes rouva C:stä tuli leski C, eli hänen elämänsä loppuvaiheet, 17 vuotta Kuopiossa jäävät pois. Tämä on hyvä valinta, sillä ihmisen henkinen kasvu ja kasvu  kirjailijaksi, josta Rytisalon kirja kertoo, painottuu juuri tuohon aikaan ja sitä on vähän käsitelty. Julkisesta toiminnasta tiedetään enemmän.
Minna Canthin kannalta kolme Minnaa (Rytisalo, Maijala ja Canth) ja heidän teoksensa muodostavat kokonaisuuden, joka tarjoaa vasta jonkinlaisen kokonaisnäkemyksen Canthista. Rytisalon kirja tarjoaa tähän kokonaisuuteen hienon palasen, vaikka ei elämänkerta olekaan. Siinä Minna Canth saa arvoisensa kirjan. Se on niin kauniisti kirjoitettu, että vähän väliä tekee mieli pysähtyä ja kirjoittaa muistiin lauseita. Kirjassa on myös liittymäkohtia Minnan omiin kirjoituksiin (esim. "Köyhää kansaa"), jotka tietysti kumpusivat hänen omista kokemuksistaan.
Luin  nuorena  Minna Canthi;n  kertomuksia ja ”Köyhää kansaa”  kertomuksen  lopun tuskanhuuto  on seurannut  minua  läpi  elämän.

”Harjulan  portinpielisestä rakennuksesta kuului aika ajoin huutava ääni, karkean syvä välistä ja  kimeästi  uikuttava toisen  kerran. …. Ja kauas se  ääni kaikui  ympäristöön, niittyjen  ja  peltojen ylitse  aina maantielle  ja  kartanolle, joka  paikkaan. Ja  kaikki  muut  valitukset siksi  ajaksi  taukosivat hoidossa, sairaat unohtivat  vaivansa ja  lapset  nälkänsä, riitelijät katkeran  mielensä. Sillä tuossa ainoassa huudossa jokaisen  tuska  ilmoille  pääsi ja  helpommalta tuntui heillä  silloin  povessa.  (Minna Canth: ”Köyhää kansaa”)

Kirjassaan Minna Rytinsalo kertoo  hienosti tuosta samaisesta  huudosta  ja  toistaa sen  meille  kaikille  uudelleen  kuultavaksi. Niin  naisten  kuin  kaikkien  muidenkin  heikommassa  asemassa  olevien  puolustaminen  on edelleen  yhtä  ajankohtaista  kuin  Minna  Canth:n aikana. Pystymmekö  me  samaan  kuin  Minna.

…miten kauhu nousi hänen silmiinsä, kun he  löysivät Niemen perimmäisestä kamarista, ja tämä  vain  huusi, hakkasi nyrkillä seinää eikä tunnistanut heitä enää. Minnan sisällä tuuli  kaatoi puita  ja lennätti  oksia. Oli alkanut  myrsky joka  ei  loppuisi  milloinkaan. (Minna Rytisalo: Rouva C. s. 218)

Kiitos  tästä rankasta  mutta  tärkeästä  jaksosta Minna Rytisalo.

Rouva C.  on  myös  kaunis  rakkaustarina ja  tämän tarinan  yhteydessä  karistetaan  loputkin  harhaluulot  Minna Canth:.n  avioliitosta.  Vielä 1954 ilmestyneen  Minna Canth:n ”Valittujen teosten”  johdannossa  Toini Havu kirjoittaa  kuinka Minna isänsä  painostuksesta joutui  naimisiin  yhdeksän  vuotta  vanhemman  lehtori  Ferdinand Canth:n kanssa. Ferdinand Canth:in  kuvattiin  aiemmin  kotityranniksi  ja  vasta  Minna Maijalan Canth elämänkerrassa ”Hellä, herkkä, hehkuvainen Minna Canth”(Otava 2014) tuodaan esille, että  kyseessä  oli rakkausavioliitto. Rytisalon kirja on  näiltäkin osin  kunnianosoitus sekä Ferdinand;lle että  Minnalle. Ilman  puolison  tukea  Minnasta  olisi  tuskin  tullut  sitä  Minna Canth:ia  jonka  me  nyt  tunnemme.

Kirja  kannattaa  aloitta  lukemalla ensiksi kohta ”Jälkisanat”, varsinkin  jos  tuntee  hiukan  enemmän Minna  Canth:n elämää. Siellä selvitetään  tärkeimmät  poikkeamat  tunnetusta  historiasta. Sellainen on esimerkiksi Flora:n rooli. Kun  kyse  on  romaanista tietyt  poikkeamat  ovat  sallittuja, eivätkä  poikkeamat  millään  tavalla  heikennä  romaanin  asemaa. Robert Graves toteaa  kirjansa ”Claudius jumala ja  hänen  vaimonsa Messalina” esipuheessa ”…Hyvin harvat tässä esitetyistä tapahtumista ovat  kokonaan  vailla jonkinlaisen  historiallisen  auktoriteetin tukea ja  toivoakseni  mikään  niistä ei  ole  historiallisesti epätodennäköinen…” Nämä  kriteerit  kirja  täyttää  mainiosti.

Jyväskylässä on Minna Canth:n patsas. Se ei ole patsas tantta-Minnasta, vaan kauniista nuoresta naisesta, joka itsetietoisesti seisoo avoimena maailmalle. Tämän Minnan kasvun Minna Rytisalo meille tarjoaa. Kiitos kirjasta